Timo Teittinen: Juvan Vaahteramäen Eemeli

Maatilalla Juvalla asuva Timo Teittinen vuoleskeli pienenä poikana kymmen-kaksikymmensenttisiä puu-ukkoja kuin Vaahteramäen Eemeli konsanaan ­– sillä poikkeuksella, ettei ollut arestissa.

”Olen koko ikäni harrastanut käsillätekemistä. Veljen kanssa rakentelin kaikenlaista mitä päähän pälkähti. Jo pienenä olimme timpureina apuna isälle. Hitsaamaankin opin varmaan alle kymmenvuotiaana. Isä ei kieltänyt mitään, kunhan ei itseään särkenyt.”

Veistäminen sopii harrastukseksi, sillä Teittinen ei osaa olla tekemättä mitään.

”Tykkään tehdä. Minusta ei ole vain tuvassa istuskelemaan ja lehtiä lukemaan. Aina pitää jotain puuhata.”

Voittoisaa steam-punkia

Timo Teittinen voitti elokuussa 2020 Ilomantsin Karhufestivaalin karhunveiston mestaruuskisan työllään Maaseudun tulevaisuus. Tässäkin hommassa mukana oli velipoika Seppo Teittinen, nyt avustajan roolissa.

Kisan teema oli vapaa, free style. Tuomariston tulkinnan mukaan Teittisen teoksessa suomalainen moottorisahataide kohtasi steam-punkin.

Steam-punk yhdistää höyrykoneiden aikaa nykyisyyteen, ja Teittinen oli liittänyt puukarhun kylkeen ratasosia ruohonleikkurista, vesipumpusta ja moposta. Karhun silmässä loisti punainen led-valo ja takatassun kynnet hohtivat kultaa.

Idea teokseen kehittyi pikkuhiljaa kevään 2020 aikana.

”Pajan nurkissa on kaikenlaista tavaraa, siitä se lähti.”

Norppia ja juoksijapatsas

Maanviljelijän ammattia harjoittanut Teittinen on käynyt hirrenveistokurssin, ja materiaalia moottorisahaveistoon on löytynyt omastakin metsästä. Karhufestivaalin voiton jälkeen maine on kiirinyt entisestään, ja nyt hänelle tulee puutarjouksia muualtakin.

”Vastikään sain lastin ylisuuria kuusia, jotka eivät olleet kelvanneet puukauppaan.”

Teittinen veistää paljon eläimiä. Saimaan seudulla kun ollaan, norppa on suosittu. Samoin perinteiset karhut ja pöllöt. Hänen käsistään syntyy myös liskoja ja jäniksiä, jopa sammakoita.

Teittisen omaa ulkokuistia koristaa kaksi veistettyä ja maalattua puutolppaa, jossa toisessa on naisfiguuri. Ihmishahmoja syntyy myös tilauksesta. Keväällä 2020 hän teki juoksijapatsaan paikallisesta maajoukkuejuoksijasta Eino Oravasta, joka edusti Suomea maaotteluissa 1960-luvulla.

Pakkasellakin veisto maistuu

Timo Teittinen tekee myös taontahommia, koristetaontaa ja puukkojakin. Viimeisimpiä tilaustöitä on puinen ja metallijalkainen olohuoneen pöytä.

Tekemistä siis riittää, mutta veistämisestä Teittinen haluaa pitää toisinaan pieniä taukojakin.

”Jos tekee liikaa, alkaa tympäisemään. Kun on vaikka viikkokin välillä taukoa, veistämään lähtee taas ihan toisella mielellä.”

Teittinen veistää aina ulkona – myös talvella.

”Tottumiskysymyshän se on. Tosin en ihan kovilla pakkasilla veistä, mutta jotain reilut kymmenen astetta kylmää ei haittaa vielä mitään.”

Materiaaleista Teittinen pitää erityisesti lehtikuusesta.

”Sitä on varsinkin tuoreena todella mukava tehdä, jotenkin helppoa sahata. Lehtikuusen hyvä puoli on myös se, että se kestää säätä paljon paremmin kuin muut puut.”

Mieli pysyy terävänä

Taipumuksen kädentaitoihin Timo Teittinen arvioi tulevan sukuperintönä.

”Äidinisä oli käsityönopettaja, ja isänisällä oli oma paja. Hän teki kaikkea, rekiä ja veneitä.”

Keväällä Teittisen oma projekti on ollut saunalautta.

”Olen tehnyt sitä omaksi iloksi. Pohja on 6 x 6 metriä, ja sauna puukiukaineen tulee sen päälle. Lautassa on perämoottori, eli sillä meinaan kesällä tuonne Saimaalle päästellä.”

Kaikenlaista muutakin rojektia on Teittisellä mielessä.

”Käsityöhomma on minulle rentoutusta. Kun sitä tekee, piärustinki pysyy kasassa ja mieli terävänä.”