Romurinsessa: Viallisestakin saa ehjän

Romurinsessan eli Marjut Kauppisen taiteen ydin on kierrätys. Hän tekee teoksia kierrätysmateriaaleista, sekä akryylimaalauksia ja mosaiikkeja.

”Maailmassa on jo todella paljon tavaraa. Miksi sitä ei hyödyntäisi. Ei ole mitään järkeä ostaa aina uutta.”

Kauppista kiehtovat etenkin kaikki rikkinäiset esineet, kuten särkyneet astiat, jotka muuten joutuisivat roskiin.

”Kaikesta viallisestakin löytyy kauneutta. Viallisestakin saa ehjän.”

Metsän rauhaa ja antimia

Marjut Kauppinen asuu Lapinlahden Korpijärvellä, Varpaisjärven ja Rautavaaran välissä Pohjois-Savossa.

”Tosi maalla, metsän keskellä.”

Ja Korpijärvellä Kauppinen viihtyy. Tärkeä luonto on lähellä.

”Vietän niin paljon aikaa metsässä kuin vain töiltäni pystyn. Metsässä on rauha.”

Pari vuotta sitten Kauppinen suoritti luonnontuotealan ammattitutkinnon, joten hän tuntee myös metsän fyysiset antimet. Romurinsessan kädentaito ja luontopalvelut -yrityksessään hän järjestää villiyrtti- ja sienikursseja. Toisena työnään hän toimii viriketoiminnan ohjaajana ikäihmisille kolmena päivänä viikossa. Sillä hän saa laskut maksettua.

Palkaksi hän laskee myös vanhusten valtaisan tietomäärän ja heiltä kuulemansa tarinat.

”Olen itse halunnut elää pienemmällä rahalla. Keräänpähän sitten metsästä enemmän sieniä ja marjoja ja syön niitä. Luonnossa on paljon ruokaa, villiyrteistä teen muun muassa yrttisuolaa.”

Tärkeät värit

Metsästä löytyy myös materiaalia taiteeseen. Esimerkiksi Universumi-työssään hän on käyttänyt poronsarvia, jäniksenkäpäliä ja supikoiran pääkallon sekä metsästä poistettua piikkilankaa.

”Minua kiehtovat etenkin kivet ja vanhat harmaat oksat.”

Kierrätysesineitä tulee vastaan kirpputoreilla ja rompepäivillä.

”Saan esineitä myös lahjoituksena, kun ihmiset tietävät, mitä teen.”

Kauppinen opetti posliinimaalausta 20 vuoden ajan, kunnes se loppui syrjäseudulle muuton takia. Tilalle tuli oman taiteen tekeminen. Ensimmäinen työ oli vanha harmaa puulauta, johon hän porasi reijät ja johon kiinnitti pientä rautatiekiskoa muistuttavan ruosteisen pätkän.

Kierrätysmateriaalien ohella keskeisessä asemassa Kauppisen taiteessa ovat värit – ja niin yleensäkin elämässä. Hän ei esimerkiksi voisi kuvitellakaan asuvansa valkeaksi sisustetussa kodissa.

”Mitä värikkäämpää, sitä iloisempana ja virkeämpänä mieli pysyy. Taiteen avulla haluan antaa myös muille ripauksen väriä elämään.”

Luovuutensa ja taideteoksiensa alkuperää hän ei osaa kertoa.

”Ne vain tulevat.”

Iloa ja ihmeitä

Ihmeiden ILO!TALO -näyttelyssä Marjut Kauppista innostaa sana ilo.

”Sekin tuo heti värit silmiini!”

Arjessa hänet usein valtaava tunne on kiitollisuus. Vahvana on myös ajatus, että elämä on ennalta määrätty ja siitä kokonaisuudesta annetaan ihmiselle yksi päivä kerrallaan.

”Monta kertaa pysähdyn pihallani katselemaan ympärilleni ja mietin, että on onni, että saan asua ja olla täällä.”

Ihmeitäkään ei elämässä puutu.

”Joka päivä tapahtuu joitakin pieniä ihmeitä. Kun aamulla saa herätä uuteen päivään, sekin on jo itsessään ihme.”