Markku Tuominen: Vain mielikuvitus rajana

Nurmijärvellä asuva Markku Tuominen piirtää, maalaa ja veistää, ja moottorisahaveiston lisäksi lajeina ovat hiekanveisto ja jäänveisto.

Hänelle taiteessa vain mielikuvitus on rajana. Aiheet hän löytää ympäristöään tarkkailemalla.

”Jostain ne aiheet vain pätkähtävät päähän. Kun näen jonkin erikoisen asian, mitä en aiemmin ole tehnyt, olen siitä ihan innoissani: totta kai pitää yrittää tehdä juuri sellainen!”

Tuominen veistää aivan kaikkea: ihmishahmoja, eläimiä, reliefejä ja tekstejä. Moottorisahan lisäksi välineinä ovat muun muassa taltat. Hän tykkää käyttää myös värejä.

”Muutama vuosi sitten tein tuohitauluja ja käytin niihinkin värejä. Ihan kaikkea tulee kokeiltua, esimerkiksi spraymaalit ovat hyviä, niillä saa tasaista jälkeä.”

Kuin oikea haikara

Mitään suosikkiaihetta ei Tuomisella moottorisahaveistossa ole. Kolmeen-neljänkymmeen harrastevuoteen mahtuu monenlaista.

”Viime vuosina on sattunut tilaukseen useampikin ihmishahmo. Yksi paikallinen kaalinviljelijä halusi ukon, jonka käteen tuli kaali. Kolmimetrisen joulupukin tein yhdelle kuusikauppiaalle rekvisiitaksi, kun onnistuin saamaan metsäfirmalta jumalattoman suuren poppelin rungon – normaalisti ei niin paksua puuta ole saatavilla.”

”Poppeli onkin mukava työstettävä. Se on pitkäkuituinen puu, ei halkeilevaa sorttia ja pysyy hyvin koossa.”

Tuominen käy veistämässä teoksia myös paikan päällä tilaajien luona. Loppukesästä 2020 osui eteen monipuolinen työ kasvitarhayrityksen pihaan. Hommassa tarvittiin moottorisahan lisäksi nosturia, tikapuita, värejä ja rautalankaa.

”Tein sinne haikaran. Ensin karsin kuusen ja katkaisin sen neljästä viidestä metristä poikki. Päälle rakentelin pesän, ja istutin sinne haikaran ja yhden poikasen. Aika hyvä siitä tuli, kun moni on luullut, että kyseessä on ihan oikea lintu, samanlainen mitä näkee lyhtypylväissä Virossa.”

Monia ystäviä veistäjistä

Markku Tuomiselle on veistoharrastuksen ansiosta tullut tutuksi moni maa ja ihminen.

”Olen vuosien mittaan tehnyt Viroon noin 25 reissua veistotapahtumiin. Keski-Virossa toistuu joka elokuu Varbolan puupäivät.”

Harrastuksensa ansiosta Tuominen on saanut hyviä ystäviä niin Suomesta kuin ulkomailtakin.

”Esimerkiksi Virosta on vieraillut kavereita täällä Suomessa minun luonani ja minä heillä. Siinä sivussa olen oppinut viron kielen.”

Tuominen on kiertänyt myös Liettuassa ja Latviassa.

”Baltian maista löytyy monia veistotaitajia.”

Veisto on vienyt hänet kerran myös Espanjaan, Fuengirolassa vuosittain pidettäville kansainvälisille päiville.

”Siellä kaikki puut, vuorimänty ja eukalyptus, olivat ihan tolkuttoman kovia. Tosin palmun pätkä oli niin kuivanutta ja huokoista, ettei siitä veistämisestä tullut mitään.”

Taito kulkee suvussa

Ilomantsin Karhufestivaalille Tuominen on osallistunut moneen otteeseen, ja vuonna 2019 paluumatkalle lähti mukaan karhuveiston mestaruuskisan ykköstila. Hän on voittanut myös viisi moottorisahaveiston SM-kultaa.

Käsillä luomista Tuominen on harrastanut koko ikänsä. Hän piirteli lapsena paljon ennen kuin osasi suurin piirtein kävellä, saati lukea. Mieleen on painunut muisto, kuinka otettu hän oli saadessaan romaanikaravaania esittävällä työllään ensimmäisen palkinnon koulujen välisissä kilpailuissa.

”Kouluiässä näin lehdessä mainoksen abc-piirustuskoulun opetusmateriaalista ja tilasin paketin. Sain siitä vinkkejä, miten erilaisia hahmoja tehdään.”

Taiteen tekemisen taito kulkee Tuomisen suvussa.

”Isäni, sodan käynyt mies, oli todella hyvä piirtämään. Äiti oli taitava käsityöläinen, hän teki pitsiä ihan viimeiseen saakka. Nyt perinnettä jatkaa pojantytär, hän pyrkii oppiin Pekka Halosen akatemiaan.”

Muutaman vuoden eläkkeellä ollut Tuominen asustelee pikkuisella maatilalla Nurmijärvellä.

”Täällä voi huudattaa moottorisahaa vaikka päivät ja yöt.”