Anna WildRose: Enemmän on enemmän

Työpajojen pitäminen on olennainen osa Anna WildRosen taidetta ja näyttelyitä. Opettaessaan tekniikkaansa hänellä on kolme perussääntöä ja kolme lisäohjetta. Hän noudattaa niitä myös omassa työskentelyssään.

1. Älä pelkää liisteriä.
2. Raskaammat esineet ja vaikeat materiaalit kiinnitetään vahvemmalla liimalla.
3. Ei ole olemassa virheitä. Et voi tehdä koskaan väärin.
4. More is more (enemmän on enemmän).
5. Älä lopeta ajoissa.
6. Jos työ vaikuttaa kamalalta, tee siitä vielä kamalampi. Jos työ tuntuu ihanalta, tee siitä vielä ihanampi.

Kierrätyksen runsautta

Taitelijana itseoppinut Pirkko Toiviainen on tehnyt taidetta nimellä Anna WildRose vuodesta 1998 lähtien.

Anna WildRose tekee muun muassa kollaaseja, esinekoosteita sekä installaatioita ja käyttää töissään miltei pelkästään kierrätysmateriaaleja. Niitä hän löytää kirpputoreilta, ullakoilta, antikvariaateista, jätelavoilta ja luonnosta.

”Työn pohjaksi käy melkein mikä tahansa esine, jota voi maalata ja jonka päälle voi liisteröidä ja liimata erilaisia materiaaleja.”

Anna WildRosen mukaan hänen työnsä voi nähdä kitschinä, unina, epäesineinä, runoina ja niistä voi löytää eri ulottuvuuksia mystiikasta kapitalismin kritiikkiin ja ekologisesta paatoksesta historian kerroksiin.

”Teoksissa arvokas ja arvoton, halpa ja kallis, vanha ja uusi muuntuvat uusiksi maailmoiksi, eletyn elämän palasista – tai sirpaleista – rakentuviksi peileiksi.”

Työpajoja jo pitkään

Tätä nykyä Pirkko Toiviainen on eläkkeellä, mutta taiteen tekeminen on ollut hänen pääasiallinen työnsä juuri vuodesta 1998 lähtien.

Välillä hän työskenteli opettajana ala-asteella, ja idea työpajoista syntyi ensimmäisen kerran juuri oppilaiden parissa. Ekologisena ihmisenä hän oli jo 80-luvulta lähtien miettinyt, miten hyödyntää tavaroita, joilla ei muuten ole enää käyttöä. Työpajat ovat olleet mukava tapa herättää muitakin ihmisiä ympäristöajatteluun.

”Olin 2000-luvun alussa opettamassa pienessä kyläkoulussa ja aloin pitää siellä lapsille työpajoja. He itse keräsivät materiaaleja ja keksivät mitä tavaroita voivat työpajoissa hyödyntää.”

Toinen vaihe lähti liikkeelle vuonna 2005 Virossa, jossa Anna WildRosella oli näyttely.

”Minut otettiin Virossa hirmu hyvin vastaan ja taiteestani tykättiin todella. Mietin, miten voin heitä kiittää, kun he halusivat minut sinne aina uudestaan ja uudestaan. Aloin siis pitää työpajoja, ihan ilman maksuakin ja vaikka viikon yhteen kyytiin. Työpajoissa oli satoja ihmisiä, kaikenikäisiä lapsista aikuisiin.”

WildRosen mukaan työpajan ydin on, että taiteen tekeminen on mahdollista kaikille. Hänen tekniikkansa on niin helppo, että se onnistuu keneltä vain.

”Oppilaissani on ollut paljon lapsia ja erilaisia erityisryhmiä mutta myös taiteilijoita, maahanmuuttajia, opettajia, mielenterveyskuntoutujia – ja ihmisiä, jotka eivät enää ole uskoneet omaan luovuuteensa ja osaamiseensa.”

Surusta iloon

Taiteen tekemisen välineinä Anna WildRosella ovat ennen kaikkea omat kädet.

”Joskus tarvitsen saksia, ehkä liimapensseleitä ja sivuleikkuria.”

Luovuutensa hän ammentaa elämästä kaikkinensa.

”Kauneudesta, kukista, linnuista, oudoista esineistä ja kummallisista kuvista, väreistä, puutarhasta, unista, saduista, muistoista, surusta, ilosta, häpeästä, syyllisyydestä ja olemassaolon ihmettelystä.”