Aimo Laitinen: Vasikoita rumban rytmiin

Oulussa asuva Aimo Laitinen tuo Ihmeiden ILO!TALO -näyttelyyn iloisesti kirmaavan vasikkalauman. Hänen luovuutensa kumpuaa halusta oppia uutta sekä kiinnostuksesta erilaisiin muotoihin, arkkitehtuuriin ja eläinten anatomiaan.

”Olin kiinnostunut puukäsitöistä jo pikkupoikana. Naapurissa ollut vanhempi mies otti oppipojaksi ja siirsi taitonsa minulle. Tein kaikenlaisia pahka- ja tuohitöitä, koivusta kauhoja ja lusikoita sekä pähkinäpuusta tukit hirvi- ja pienoiskivääriin.”

Vuoteen 2015 saakka Laitinen uurasti maatalousyrittäjänä Utajärvellä ja teki töitä kirjanpitäjänäkin 15 vuoden verran.

”Muutin Ouluun, kun poika ryhtyi jatkamaan tilanpitoa. Nyt olen veistänyt päätoimisesti puuta siitä asti, kun koronarajoitukset alkoivat keväällä 2020.”

Ei osaa olla jouten

Puunveistoon Laitista innoittaa ennen kaikkea se, että hänen täytyy tehdä jotakin käsillään ja samalla saada päivät kunnolla kulumaan.

”Kun on ikänsä tehnyt pitkää päivää, niin ei pysty olemaan jouten.”

Laitinen on veistänyt moottorisahalla karhuja, kissoja, koiria, lintuja, possuja, vasikoita ja jokusen ihmishahmonkin. Ensimmäisen kerran hän tarttui moottorisahaan veistomielessä Maaseudun Sivistysliiton kurssilla vuoden 2017 keväällä ja tuloksena oli karhu, pöllö ja porsas.

Tuon jälkeen työkiireet keskeyttivät harrastuksen pariksi vuodeksi, kunnes syntymäpäivälahjaksi saatu uusi saha innosti veiston pariin uudelleen.

Keskitalven kaamoksen ajan Laitinen tekee taltoilla reliefejä sekä puukolla pienoispatsaita kaupungilla olevassa hallitilassa. Siellä moottorisahaa ei kuitenkaan voi käyttää, joten isompia töitä varten hänellä on sahauspaikka kymmenen kilometrin päässä metsässä.

Lattarin sielu

Aimo Laitista innostavat erityisesti puuveistämisen tarjoamat haasteet.

”Minua koukuttaa entistä monimutkaisempien hahmojen teko, samalla tavalla kuin vaikka vaikeampien sudokujen ratkaiseminen tai uusien tanssikuvioiden omaksuminen.”

Veistämisen ohella Laitinen harrastaa tanssiparketilla pyörähtelyä. Rauhallisen miehen sisällä asuu ilmiselvä lattari, sillä mielirytmi on erityisesti rumba, mutta myös jive ja cha-cha-cha.

Tanssiharrastus on innoittanut hänet veistämään puusta niin karhuorkesterin kuin tanssiparinkin. Tanssissa ja veistosten tekemisessä onkin selkeä yhtymäkohta.

”Molemmissa on liikettä. Juuri liikettä yritän hakea otuksiin ja teoksiin.”

Liikettä on Laitisen tekemissä vasikoissakin.

”Vasikoita aloin veistää, koska kukaan muu ei ollut niitä tehnyt. Vasikka-aihe kiinnostaa senkin takia, että äitini tuli 80 vuotta sitten pikkutyttönä evakkoreissulla kävellen Karjalasta kylän lehmiä ja vasikoita paimentaen.”

Puun kiehtova kauneus

Ilomantsin Karhufestivaalilla Aimo Laitinen on käynyt kerran turistina ja toisen kerran kisaamassa. Vuoden 2020 moottorisahamittelössä hän teki teoksen Pelasta pörriäinen.

Töittensä viimeistelyyn hän ei käytä maalia, vaan käsittelee pinnan korkeintaan puuöljyllä tai lievästi polttamalla. Näin jää näkyville se, joka Laitisen mielestä on olennaisinta: puu itse.

”Minua kiehtoo puunsyiden kauneus.”