Taisto Pehkonen: Ensin pikkurilli, sitten koko käsi

Kun lieksalainen Taisto Pehkonen veistää moottorisahalla, nappikuulokkeista tulee musiikkia – aina. Soittolistaa ei ole, vaan useimmiten päällä on Radio Nova, kanavan monipuolisen musiikin ja mukavien juontajien takia.

”Musiikista tulee sahaamiseen oikea meininki. Esimerkiksi Roxette on hyvä tai ZZ Top. Menevämpää siis pitää olla, ei mitään lurittelua, sellainen ei sytytä yhtään.”

Moottorisahalla veistämiseen Pehkonen sai kipinän osallistuessaan 1990-luvun lopulla hirsirakentamisen kurssille.

”Siellä moottorisaha tuli enemmän tutuksi, ja piti kokeilla muutakin kuin itse rakentamista. Ensimmäinen puuteos, Karhunpää, on yhä tallessa kotini seinällä.”

Samoilta ajoilta Pehkosen mieleen on jäänyt nyt edesmenneen pohjoiskarjalaisen taiteilijan Eva Ryynäsen työnäytös. Suomen taideakatemiassa opiskelleen Ryynäsen materiaalina oli pääsääntöisesti puu, ja hänen kotinsa ja ateljeensa sijaitsee Lieksan Vuonislahdessa.

”Hän teki todella suuren ja innostavan vaikutuksen. Siinä jotenkin katseet kohtasivat.”

Tuhansia teoksia

Pehkonen osallistui vuosina 2012–2014 kansainväliseen Puusta pitkään -yhteistoimintahankkeeseen, joka nosti esille kansanomaisen puuosaamisen uudistuvia perinteitä. Suomen lisäksi maina olivat Viro, Liettua, Puola ja Italia.

Tuosta hankkeesta sai alkunsa Ilomantsin Karhufestivaali, jolle Pehkonenkin on osallistunut joka kerta, viimeksi vuonna 2020 avustajan roolissa. Ensimmäisen kerran Karhufestivaali pidettiin vuonna 2014.

Pehkonen laskeskelee tehneensä veistouransa aikana tuhansia teoksia. Hän kokeilee mielellään uutta. Eläinteosten ohella hän suosii abstrakteja aiheita ja käyttää teoksiin omaa mielikuvitustaan ja luovuuttaan.

”Mutkia on mukava tehdä.”

Pehkonen voitti Kierikkikeskuksen järjestämän ITE kivikaudessa -veistotapahtuman vuonna 2019. Palkinnoista kaikkein parhain on kuitenkin onnistumisen tunne.

”Vain tekemällä oppii uutta veistämisestä.”

Yksi Pehkosen itse kehittämä toteutus on ollut kaareva, pitkittäinen puuteos äidin arkun päälle. Siihen hautajaisten saattoväki sai asettaa kukin oman ruusunsa nätisti kiinni.

Vain moottorisahalla

Pehkosella on veistoa varten kolme bensakäyttöistä moottorisahaa.

”Veistän vain moottorisahalla, en käytä esimerkiksi talttoja tai muita työkaluja.”

Hän tykkää veistää esimerkiksi puupahkoja.

”Pahkoja on mukava käsitellä, koska ne ovat lujia eivätkä kovin helposti hajoa.”

Töitä on Pehkosella kerääntynyt melkoinen määrä vanhan navetan yhteydessä olevaan isoon puuliiteriin.

”Puutahan siellä ei ole yhtään, liiteri on pelkkiä veistoksia täynnä.”

Veisto vei koko käden

Ruotsiin pienenä poikana perheensä kanssa muuttanut Pehkonen palasi takaisin kotikonnuilleen Lieksaan vuonna 1991.

”Olihan se eräänlainen kulttuurishokki, vaikka olimme käyneet joka kesä lomilla Suomessa.”

Vuonna 1995 asuinpaikaksi löytyi nykyinen talo kymmenen kilometriä Lieksasta.

”Metsää on edessä, joten naapuriin ei näy. Täällä ei moottorisahan äänestä ole haittaa muille.”

Karhuveistosten lisäksi Lieksassa ei ole mikään harvinaisuus nähdä oikeitakin otsoja.

”Yhdellä kaurapellolla voi olla niitä kymmenenkin kappaletta.”

Veistämään Pehkonen suuntaa aina, kun sää sallii ja keväällä keli lämpenee.

”Veistäminen vei ensin pikkurillin ja sitten koko käden.”