Joonatan Huuki Ihmeiden ILO!TALOssa: ”Lisää äänimaailmaa näyttelyihin”
Joonatan Huuki on luonut Ihmeiden ILO!TALO -näyttelyn kävijöille äänellisen kokemuksen, kun näyttelyn salissa on soinut hänen musiikkiteoksensa. Kokemus on avaratanut hänen omaa ajatteluaan musiikin ja visuaalisen taiteen yhdistämisestä.
”Näyttelytila muuttaa selkeästi muotoaan, kun mukana on myös ääntä.”
Huuki on ollut kesän töissä Ihmeiden ILO!TALO -näyttelyssä kylätaiteilijana Maaseudun Sivistysliiton Vaara-Karjalan Kulttuuriyhdistyksessä, ja hän on myös asunut Ilomantsissa.
Näyttelyviikkojen aikana hän on ehtinyt pitää muutaman musiikkityönäytöksen. Esimerkiksi avointen ovien päivässä heinäkuussa syntyi tunnin rupeamassa noin minuutin verran musiikkia – introa sekä kertosäettä.
”Olen tehnyt musiikkia myös paikalliselle kyläradiolle, Radio Pogostalle, sekä Karhufestivaalin striimissä 12.–15. elokuuta näkyviin ilomantsilaisten yritysten mainosvideoihin.”
51 minuuttia, 15 kappaletta
Ihmeiden ILO!TALO -näyttelyn musiikkiteoksessa Huuki kertoo tavoitelleensa ennen kaikkea kiireettömyyttä ja ajattomuutta – jotain, mihin on helppo pysähtyä. Teos kestää 51 minuuttia, ja siinä on kaikkiaan 15 kappaletta.
Etukäteen hän mietti paljon, missä päin Suomea ollaan, eli minkälainen musiikillinen ilmaisu sopii nimenomaan Pohjois-Karjalaan ja sen väestörakenteeseen, onhan väki valtaosaltaan vanhempaa mitä etelämpänä Suomea.
”Mietin, millaista musiikin pitää olla, että se toisaalta kuuluu mutta niin, ettei se häiritse muuta näyttelykokemusta. Silmäthän saa kiinni tai niillä voi katsoa aina toiseen suuntaan, mutta ääneltä ei voi oikein sulkea korviaan.”
Huuki kertoo edenneensä musiikkiteoksen tekemisessä paljolti intuitiolla. Helpolla hän ei halunnut itseään eikä myöskään kuulijoita päästää, eli hän ei turvautunut pelkästään klassisiin sävelmiin tai duuriin tai molliin, vaan yhdisti teokseensa erilaisia kappaleita.
”Päätin tehdä sellaista, jota itsekin tykkäisin kuunnella.”
Jatkoa seuraa
Joonatan Huukista on ollut hienoa olla osa Ihmeiden ILO!TALO -näyttelyä, vaikka kesäpesti on ollut rankkakin. Välillä hän on hakeutunut luonnonrauhaan, jota sitäkin Ilomantsissa riittää.
”En ole tehnyt mitään vastaavanlaista aiemmin, joten tämä on ollut ainutlaatuinen tilaisuus ja mahdollisuus oppia uutta ja myös tavata uusia ihmisiä.”
Huuki arvioi, että Ihmeiden ILO!TALO -näyttelyssä kävijöistä ehkä yksi kymmenestä huomaa tilassa olevan myös ääntä.
”Ja näistä ehkä yksi kymmenestä huomaa, että musiikissa on erilaisia nyansseja.”
Huukille projekti on ollut kaikkinensa niin lupaava, että hän suunnittelee jatkoa – ihan ammatillisestikin.
”Näyttelyt eivät ole olleet niitä todennäköisimpiä paikkoja, jossa ääntä ja tilaa on yhdistetty. Nyt kun itselleni on tullut asiasta kokemusta, olen kiinnostunut tekemään vastaavanlaisia projekteja jatkossakin. Haluan kokeilla ja nähdä, miten vastaavaa voi toteuttaa muunlaisissa tiloissa ja esimerkiksi millaisia kaiuttimia erilaisiin tiloihin tarvitaan.”
Vinkkejä asunnoista!
Hauskana kokemuksena Huuki pitää sitäkin, että hän on näyttelyä varten väkertänyt jos jonkinlaista muutakin tarpeellista, kuten vaikka pienen puisen korttitelineen kesäkahvilan tiskille.
”Tässä on todellakin saanut käyttää luovuutta ja harjoittaa ongelmanratkaisua ja elvyttää myös kädentaitoja. Eri kentillä työskentelevien ihmisten keskusteluja seuratessa on myös oppinut, millä tavalla pystyy yhteisössä vaikuttamaan ja millä asioilla on ihmisille merkitystä.”
Ilomantsi siintää Huukin ajatuksissa tämän rupeaman jälkeenkin.
”En yhtään ihmettelisi, jos jatkossakin viettäisin täällä aikaa. Eli minulle voi vinkata hyvistä asuntokohteista, mielellään maalta.”
Lue myös:
Joonatan Huukin taiteilijaesittely: Havahtumista ja harmoniaa