Kotikuntasuhde – järkeä ja tunteita
”Kotikuntasuhteen ajattelu tuo melkein kyyneleet silmiin. Niin tärkeä se on.” Muun muassa näin kirjoittaa yksi Kunta ja minä -teemavuoden haasteeseemme vastannut henkilö. Toiselle taas kotikunta on käytännönläheinen kaveri:” Työsidos ensin, sitten harrastussidos. Hoivasidosta en vielä tarvitse, ehkä sekin sitten tulee.” Kunta ja minä – teemavuoden haasteessa olemme keränneet tunnustuksia erilaisista kotikuntasuhteista – ja niitä on yhtä monenlaisia kuin on ihmisiäkin.
Kuulumisen tärkeys
Kuuluminen on ihmiselle tärkeää, ja identiteettimme voi olla hyvinkin paikallinen. Kotiseudulle kiinnittyminen nostaa esille tunteen kuulumisesta johonkin tiettyyn paikkaan ja yhteisöön. Kotikuntasuhde on monien osien summa.
Kotikunta on jotain kokonaisvaltaista, se on ihmisiä ja paikkoja, muistoja ja tulevaisuutta.
Luulen, että jälkikasvu on sisäistänyt outokumpulaisuuden. Tästä on esimerkkinä mm. se, kun yksi heistä jakeli kukkasia ystävänsä kanssa vieraille ihmisille kirkonkylällä. Outoa, joidenkin mielestä varmaan epäilyttävääkin, mutta samalla hyväntahtoista ja kaunista.
Paikat, kuten luontokohteet tai hengailumestat ovat iso osa kotikuntasuhdetta ja vaikuttavat elämään ja kiinnostuksen kohteisiin myös myöhempinä vuosina.
Kerran kesäyönä näin piisameita uimassa joessa ja läheisessä saaressa oli runsaasti jokisimpukan kuoria. Hirvet uivat myös Pielisjoen yli. Törmäpääskyjen pesäyhdyskunnat olivat uskomaton näky savipitoisessa rantatöyräässä. Luontokokemukset rakensivat minuun sisäisen tarpeen päästä veden äärelle ja metsään.
Toivon että myös nykyisillä kalajokisilla ja Kalajoella koulua käyvillä nuorilla on mahdollisuus istua kahvilla tai limsalla hyppytunneilla ja koulupäivän jälkeen. Tai ainakin olisi jokin paikka, jossa saa luvallisesti hengailla, jutella, kikatella ja hörötellä keskenään.
Aistimukset, tunteet ja tuoksut säilyvät muistoissa läpi vuosien.
Maatilan työt, sukan kudonta, mattokankaat, isän tekemät luomapuut, äidin rukki. Leikit ja pallopelit veljien ja naapureiden lasten kanssa.
Kotikuntaan liittyy myös vahvasti makumuistot; rieskat, lohisoppa, leipäjuusto ja hillat, tuore leeta jota voi topata kahviin. Mummin paistamat lätyt ja kuppipotut ja savusiika.
Kipupisteitä ja kaukorakkautta
Kotikuntasuhde ei ole pelkkää kesäistä aamukastetta ja pullantuoksua, vaan siihen voi liittyä ristiriitoja ja rosoisuutta.
Kuntaan muuttajia ei oteta vastaan vaan koetaan kilpailijoiksi ja uhaksi.
Ei tunnu reilulta, että uusi kunta ei tue meidän halua pitää huolta yhteisöllisyydestä niin paljoa kun nakertaa sen perusedellytyksiä. Esimerkiksi kouluja lakkauttamalla ne tärkeimmät instituutiot, jotka luovat kyläläisten identiteettiä ovat suljettu – ja miksi? Hyötyjä ei ole oikein pystytty jälkikäteen osoittamaan.
Kotikunnaksi mielletään usein synnyinpaikkakunta, vaikka sieltä olisi lähdetty jo vuosia sitten. Pysyvä paluu juurille ei houkuttele kaikkia, mutta kotiseutunsa puolesta maailmalla ylpeästi liputtavat ovat kuntansa mainioita brändilähettiläitä.
Miellän Kuusamon omaksi kotikunnakseni. Vaikka muutin sieltä opintojen takia vuosikymmeniä sitten. Vaikka olen asunut pääkaupunkiseudulla jo yli puolet elämästäni. Vaikka suurin osa Kuusamon-sukulaisistani lepää jo paikallisilla hautausmailla. Paluumuuttoa en ole kuitenkaan koskaan suunnitellut. Mutta Kuusamossa on aina mukava käydä kyläilemässä – lunta riittää talvisin ja kesällä on ihana patikoida ja ihailla ainutlaatuista, huikeaa luontoa ja maisemia.
Sitaatit ovat peräisin Kunta ja minä -teemavuoden kampanjaan tulleista ilmiannoista. Jätä sinäkin oma tunnustuksesi lomakkeella https://link.webropol.com/ep/kotikuntasuhde2023 toukokuun 2023 loppuun mennessä. Lue lisää Kunta ja minä -teemavuodesta.
Tekstissä on otteita myös Maaseudun Sivistysliiton julkaisusta ”Ystäväni-kirja kunnille, jotka haluavat kuulla nuoria aikuisiaan”. Työkirjassa on vinkkejä ja menetelmiä nuorten ja nuorten aikuisten kuulemiseen.
Lue myös uutinen ”Tunnustuksia kotikuntasuhteesta”
Kirjoittaja
