Tunnustuksia kotikuntasuhteesta
Maahengen ja Maaseudun Sivistysliiton Kunta ja minä -teemavuosi haluaa lisätä vuoropuhelua kotikunnista ja -seuduista sekä tuoda esille ihmisten erilaisia kotikuntasuhteita. Olemme keränneet helmi-toukokuun aikana tunnustuksia kotikuntasuhteista. Tarinoista välittyykin suhteiden moninaisuus: lämpöä, pettymystä, nostalgiaa, surua, menneisyyttä ja nykyisyyttä. Teemavuotemme huipentuu Kotkan kotiseutupäiville 8.–10.9. Keskustelukammarissa 8.9. puhutaan kotiseutusuhteesta ja osallisuuden kokemuksesta. Myös nämä tarinat ovat osana keskustelua.
Näin keväällä monella nuorella siintää jo silmissä uusi elämä ja lapsuuden kotikunta jää taa. Jotkut palaavat, jotkut jäävät sille tielleen. Lapsuudessa ja nuoruudessa syntyneet kokemukset kotikunnasta jäävät muistoihin, tämä kävi ilmi myös saamistamme tunnustuksista. Moni mieltää kotikunnakseen edelleen syntymäkotikunnan. Toisilla kotikunta ja muistot sieltä saavat sydämen ja sielun värähtelemään – joku toinen on taas karistanut kotipitäjän pölyt varpaistaan heti, kun se on ollut mahdollista, eikä paluumuutto ole käynyt mielessäkään.
Kotikunta – palanen sydäntä halki vuosien
Kotikunnan tapahtumia seurataan paikallislehdestä tai sosiaalisesta mediasta, vaikka vahvaa sidettä paikkakunnalle ei enää olisikaan esimerkiksi sukulaisten, lapsuudenkodin tai vapaa-ajan asunnon myötä. Pala kotikunnasta kulkee aina sydämessä.
Olen kuvannut itseäni sudeettipielaveteläiseksi. Lapsuudenkodissa olo rentoutuu ja verenpainetaso laskee. Kuovin äänestä tulee mieleen se maisema, jossa lapsena ja nuorena olen kuoveja kuunnellut. Seuraan kunnan tapahtumia edelleen paikallislehden ja Facebookin välityksellä. -Tiina-
Kotitilallani on asunut isäni suku ainakin 4 sukupolvea… Siellä Pohjanmaan pellonpientareilla ja ison kuusen juurella tunnen osani sukupolvien ketjusta. Palanen itseä on aina siellä. -Eveliina-
Tunnustuksissa ilmaistiin tyytyväisyyttä siihen, että lapset on saatu kasvatettua tutussa ja turvallisessa ympäristössä, ja elo samassa pitäjässä jatkuu edelleen. Kotikuntasuhde on osalle kuin järkiliitto, jossa palvelut toimivat, työtä on riittänyt ja elämä on edennyt omalla painollaan nuoruudesta vanhuuteen.
Työsidos ensin, sitten harrastussidos. Hoivasidosta en vielä tarvitse, ehkä sekin sitten tulee. -Sirpaku-
Kuljin luonnossa perheen kanssa ja nykyään kahdestaan mieheni kanssa. Liikumme nykyisen kotimme lähimaastoissa ja kauniita maisemia ja marjapaikkoja on täälläkin riittämiin. Pihtipudasta ja Muurasjärveä, suhdettani niihin ei voi näin lyhyesti kuvata. Ne ovat koko minun elämän alku ja kesto. -Anitta-
Olen saanut kasvattaa kuusi lasta täällä maaseudun rauhassa. Olen saanut nauttia pienen kaupungin turvallisuudesta. -Onerva-
Eripuraa ja kapeakatseisuutta – luontoyhteyttä ja vahvoja yhteisöjä
Kotikunnassa pettymyksiä on tuottanut esimerkiksi ahdasmieliseksi koettu ilmapiiri, muutosvastarinta ja kehittämisen pelko, palveluiden vähäisyys verrattuna isompiin paikkoihin. Myös huoli väestön ikääntymisestä näkyi vastauksissa.
”Vähän riitaisa, nurkkakuntainen ja tekopyhä maine kunnalla taitaa olla ja kuntalaisten keskimääräikä nousee nousemistaan, mutta tällainen erakkoluonne pärjää, kun pysyttelee omissa oloissaan.” -Heikki-
”Kotikuntani arvoissa luovuus ja luovat ratkaisut ovat turhaa hömpötystä. Tämän vuoksi suhde kotikuntaani on ristiriitainen.” -Kiikaroija-
Lämpimiä tunteita puolestaan herättävät aistimukset, luonto, perhe, harrastukset ja yhteisöt.
”Luontokokemukset rakensivat minuun sisäisen tarpeen päästä veden äärelle ja metsään.” -Joki-
”Me, minä, muut kyläläiset ja naapurikyläläiset olemme tämän luonnon, tämän kulttuuriympäristön ja identiteetin hoitajia nyt ja tehtävämme on luovuttaa ne seuraaville paremmassa kunnossa kuin itse ne saimme.” -Nimetön-
”Kontiolahti ja yksi sen elävistä kylistä on kotini, jossa olen onnellinen.” -Hellunen-
Kuten näistäkin tarinoista huomataan, kotikunta voi olla asuinkunta tai se, josta on jo muuttanut pois. Kotikuntasuhdetta vahvistavat kokemukset siitä, että tuntee olevansa osa yhteisöä ja pääsee esimerkiksi vaikuttamaan itselleen tärkeisiin asioihin. Ystäväni-kirjassa on vinkkejä siihen, miten kotikuntasuhdetta voidaan luoda ja ylläpitää. Nuoret aikuiset (ja vähän vanhemmatkin) toivovat, että heitä kuultaisiin ja heidän ajatuksistaan oltaisiin kotikunnassa kiinnostuneita. Moni toivoisi myös yhteydenpitoa vielä kotikulmien jäätyä taakse. Ottamalla Ystäväni-kirja rohkeasti käyttöön kunnissa voidaan oppia lisää omien nuorten aikuisten ajatuksista, ja siitä, mitä he toivovat kotiseutusuhteeltaan jatkossa. Kirja on syntynyt Tää on mulle tärkee -hankkeessa opitun pohjalta.
Kohti Kotkan Kotiseutupäiviä
Kunta ja minä teemavuosi huipentuu Kotkan Kotiseutupäiville 8.–10.9. Yhdessä Kotiseutuliiton kanssa järjestämme pe 8.9. klo 15–16.30 Keskustelukammarin, jonka otsikko on ”Kotiseutusuhde ja osallisuuden moninaiset tarinat”. Keskustelussa on mukana mm. Kuntaliiton, Kotiseutuliiton, Maaseudun Sivistysliiton ja Kotkan edustajia, myös yleisö pääsee osallistumaan keskusteluun. Keskustelukammariin on maksuton pääsy – tervetuloa paikan päälle! Osallistumme myös näytteilleasettajana tapahtuman Kotiseutumarkkinoille.
Tunnustukset liittyivät kaikkiaan 25 eri kuntaan. Oli ilo lukea ja jakaa näitä tarinoita – lämmin kiitos kaikille oman tunnustuksensa lähettäneille. Yhteystietonsa jättäneiden kesken arvotaan Maaseudun Sivistysliiton tuotepaketti ja voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti.
Lue myös blogi ”Kotikuntasuhde – järkeä ja tunteita”