Yhteiskehittämisessä hyödynnetään arjen asiantuntijuutta

Toteamus ”kuntalainen on oman arkensa ja elämänsä paras asiantuntija” on lähtökohtana silloin, kun kunnassa halutaan hyödyntää yhteiskehittämistä ja tuottaa asukaslähtöisiä palveluja. ”Kansalaisten kokemustietoa pidetään tärkeänä, sillä ilman sitä vaarana on, että palveluilla ei saada aikaiseksi niillä tavoiteltavaa hyötyä”, kirjoittaa professori Harri Jalonen Vaasan yliopistosta. 

Janakkalan kunnassa kuntalaisten asiantuntemusta valjastettiin kunnan markkinoinnin rakentamiseen. Markkinointistrategia lähti liikkeelle kuntaidentiteetin etsimisestä. ”Kuntalaisista koostuva kumppanuuspöytä oli siitä saatujen hyvien kokemusten vuoksi luonteva valinta työskentelymetodiksi”, kertoo Janakkalan kunnan viestintäpäällikkö Leena Joutsenniemi. ” Joukko asiasta kiinnostuneita, erilaisia elämäntilanteita edustavia kuntalaisia saatiin helposti kasaan, joskin joukko loppua kohden kutistui kovasti.”

Jos osallistujien määrän kutistuminen on yksi yhteiskehittämiseen liittyvä haaste, niin toinen sellainen liittyy Harri Jalosen mukaan myös kokemustiedon hyödyntämiseen: kansalaisten kokemustietoon suhtaudutaan vakavasti silloin, kun sen arvioidaan kohdistuvan vähämerkitykselliseen asiaan, mutta kun tieto onkin asian kannalta relevanttia, hallinnossa toimivat ammattilaiset pyrkivät vähättelemään kansalaisten kokemustiedon hyödyllisyyttä.

Yhteiskehittämisen prosessi on syytä miettiä huolella alusta loppuun

Limingan kunnan hankeasiantuntija Laura Kelhä on perehtynyt kuntalaisten kokemukseen osallistumisesta, jota hän nimittää osallisuusmuotoiluksi.  Ytimessä ovat ne toimintatavat, jotka joko lisäävät tai vähentävät henkilön kokemusta omista osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksistaan. Kelhä kannustaa valmistelijoita pohtimaan, miten kokemusta yhteenkuuluvuudesta ja kuulumisesta luodaan sekä onko osallistujilla aito mahdollisuus kertoa mielipiteitään ja tulla kuulluksi kunnan valmistelu- ja päätöksentekoprosesseissa?

Tärkeää onkin suunnitella osallistamisen ja yhteiskehittämisen prosessi huomioiden kuntalainen kaikissa osallistamisen vaiheissa. Miten tehdään viestintä ja kutsutaan ihmiset mukaan? Miten valikoidaan osallistujille sopiva osallistamisen menetelmä? Miten itse osallistaminen toteutetaan laadukkaasti ja lisäarvoa tuoden? Ja lopuksi usein unohtuva, mutta yksi tärkeimmistä: miten valmistelun etenemisestä kerrotaan osallistamisen jälkeen, miten osallistamisen tuloksia on hyödynnetty ja mikä merkitys niillä on ollut?

Janakkalassa haluttiin yhteiskehittämisen piiriä laajentaa myös kumppanuuspöydän ulkopuolelle ja asukkaiden ajatuksia Janakkalan syvimmästä olemuksesta kartoitettiin kyselyllä. Arjen asiantuntijuus ei jäänyt täälläkään epäselväksi: kuntalaiset nostivat nimittäin sujuvan arjen merkittäväksi osaksi Janakkalan identiteettiä.

Viestinnän asiantuntijoiden pohdittavaksi jäi se, miten arjesta tehdään ”mediaseksikästä” ja viestinnällisesti nasevaa. Arjen ilosanoman viestinviejäksi valjastettiin kuntamaskotti The Ilves, joka seikkailee kaupungin materiaaleissa ja esittelee hyvän arjen elementtejä.

Linkit:

Janakkala – kumppanuuspöydässä rakennettiin kuntaidentiteettiä yhdessä
Janakkalan kuntakuva -kumppannuuspöytä

Harri Jalonen: Hyvä, paha yhteiskehittäminen

Laura Kelhä: Osallisuusmuotoilu haastaa pohtimaan osallistamista kuntalaisen näkökulmasta