Materiaalit

Niitty

Niityt ovat monimuotoisia perinnemaisemia ja tärkeä osa luonnon kiertokulkua. Niittytyyppejä on useita. Niityt ovat syntyneet luonnostaan tai ihmisen toiminnan myötä. Kuitenkin kaikki niittytyypit ovat uhanalaisia. Laidunnuksen ja hoidon loppuminen johtaa niittyjen umpeen kasvuun ja niittylajiston köyhtymiseen. Niityillä on runsas kasvillisuus, joka synnyttää runsaan eläinlajiston (hyönteiset ja niiden saalistajat). Neljännes kaikista Suomen uhanalaisista lajeista viihtyy perinneympäristöissä. Monimuotoisten perinnemaisemien säilyttäminen vaatii ihmisen apua.

Niittyjä voidaan ylläpitää niittämällä tai laiduntamalla. Niitä voi perustaa tai ennallistaa niin yksityiset kuin yhteisöt. Niittyjen hoitoon on voinut hakea tällä ja edellisillä ohjelmakaudella rahoitusta maatalouden ympäristökorvausjärjestelmästä. Hoitotukea on myönnetty sekä viljelijöille että rekisteröityneille yhdistyksille.

Niityn perustaminen ja hoito

Niityn perustamiselle parhaita paikkoja ovat avoimet, paahteiset ja karut alueet. Niityn voi perustaa vaikka omalle pihalle. Nurmikosta voi jättää osia leikkaamatta ja seurata nouseeko niittykasveja esiin. Erityisesti vanhoilla asuinalueilla vanhoja niittykasveja voi putkahtaa esiin itsestään, sillä siemenet säilyvät maaperässä pitkään. Olosuhteiden muuttuessa sopiviksi heräävät siemenet uuteen kasvuun. Vanhan nurmikon muuttaminen niityksi voi olla haastavaa. Kevyemmin pääsee alkuun perustamalla pieniä niittylaikkuja. Niityn perustamisessa tärkeää on raivata pois monivuotiset rikkakasvit ja nurmikko juurineen. Niittykasvit viihtyvät parhaiten hyvin vettä läpäisevässä ja ohutmultaisessa maassa. Tiivistä maaperää (savi- tai multamaa) voidaan parantaa lisäämällä siihen runsaasti hiekkaa. Niittysiemenenä parhaiten menestyvät kotimaiset siemensekoitukset. Siemenet kannattaa kylvää syksyllä, jolloin kasvuun lähtö seuraavana keväänä on nopeampaa. Niityn perustaminen onnistuu kuitenkin, milloin vain sulan maan aikaan.

Päivänkakkara on perinteinen niittykasvi.

Niitty tarvitsee hoitoa menestyäkseen. Vanhetessaan niitty muuttuu ja lajisto reagoi muuttuviin olosuhteisiin. Niityn hoidossa tärkeää on tarkkailla ja ohjailla kehitystä. Rikkakasvit niitetään ja varret kerätään pois pitkin kesää. Voikukka ei häviä niittämällä. Yksittäiset voikukat voidaan poistaa voikukkaraudalla, mutta laajempien kasvustojen poistaminen vaatii voimakkaat uudistamismenetelmät. Niitty niitetään yleensä kerran, loppukesästä tai alkusyksystä (elo-syyskuu). Niitto tulisi suorittaa silloin kun niittykasvien siemenet ovat kypsyneet. Niitetty kasvimassa jätetään paikoilleen pariksi päiväksi, jotta siemenet pääsevät varisemaan maahan. Tämän jälkeen niitetyt heinät ja kukkavarret haravoidaan pois niityltä. Kasvimassan pois kerääminen pitää maaperän riittävän ravinneköyhänä niittykasvien menestymisen kannalta. Rehevillä niityillä niittoja tehdään kaksi, jolloin ensimmäinen niitto suoritetaan jo juhannuksen jälkeen. Tällöin niittojäte kerätään heti pois.

Niittämisessä voidaan käyttää perinteisiä välineitä kuten viikatetta. Niittokorkeuteen on hyvä kiinnittää huomiota, sopiva korkeus on 5-10 cm. Niittykasvit kukkivat eri aikoihin ja niittoa voidaankin porrastaa kukinnan mukaan.

 

Lue lisää niityn perustamisesta ja hoitamisesta: