Ympäristöluotsaus

Perehdytyspaketti

YMPÄRISTÖLUOTSAUKSEN TAUSTAA, KÄYTÄNTÖÄ JA UUSIA TUULIA

Ympäristöluotsitoiminnan juuret ovat ympäristösivistyksen ja ympäristökasvatuksen maaperässä. Heti alussa oli mukana myös ajatuksia ympäristökasvatuksesta taiteen keinoin, maiseman muutoksesta ja sen kohtaamisesta, paikan hengestä sekä kokemuksellisuudesta.

Saaren kartanossa pidetyssä ideointiseminaarissa kesäkuussa 2010[1] professori Yrjö Sepänmaa kuvasi ympäristökulttuuria seuraavasti: ”Ympäristökulttuuriksi määrittelen sen, miten ihminen yksilönä, ryhmissä ja ihmislajina ympäristönsä hahmottaa, miten suhteensa siihen työssään ja vapaa-aikanaan järjestää, miten ympäristöään kohtelee – muokkaa ja muuntaa – ja millaisia merkityksiä ja tulkintoja hän sille antaa ja mitä ympäristössään arvostaa ja millä perustein. Näin ympäristö on pitkälti sosiaalinen konstruktio, mutta ei yksinomaisesti: perusta on jotakin ihmisen toiminnasta ja ajattelusta riippumatonta, sillä tavalla materiaalista, että se jatkaa olemassaoloaan ihmisen jälkeen.”

Ympäristösivistys on puolestaan professori Sepänmaan mukaan ”tiedollinen ja emotionaalinen taito ja valmius, joka mahdollistaa ympäristömyönteisen asenteen – joka merkitsee hyvin tehdyn kunnioitusta ja pyrkimystä parempaan. Kaikissa vaiheissa tulee kysyä toiminnan järkevyyttä.” Sivistyksen Sepänmaa määritteli seuraavasti:

”Sivistystä on:

  1. ympäristön tuntemus (tieto, lukutaito, itse työssä ja toiminnassa opittu tai opeteltu; tietoisuus; uskomukset); ympäristövalistus
  2. suhde, suhtautuminen, asenteet (sivistynyt käytös, hyvät tavat, toisen huomioonotto, kunnioittaminen; huomaavaisuus, herkkyys, empatia, toisen asemaan asettumisen kyky)”

Ympäristösivistys on ajattelutapa, arvo ja asenne. Se syntyy henkilökohtaisesta suhteesta luontoon ja ympäristöön. Oman havainnon ja arvioinnin kehittäminen lähiympäristössä ja globaaleissa ympäristökysymyksissä kasvattaa ympäristösivistystämme. Ympäristösivistynyt ihminen hakeutuu luonnon suomiin elämyksiin, mutta myös sisäistää jokamiehen ja -naisen vastuun luontoa ja ympäristöä käyttäessämme. Ympäristösivistys on kunnioitusta ja arvostusta luontoa ja kulttuuriympäristöämme kohtaan.

Saaren kartanon tilaisuudessa pohdittiin lopuksi myös muutoskuvan konkretisointia ja muutokseen vaikuttamista. Tässä yhteydessä nousi esiin ympäristöluotsin käsite. Jyväskylän taidemuseolla oli jo kulttuuriluotsitoimintaa, jota haluttiin tarkastella ympäristötematiikan näkökulmista.

Tältä pohjalta Maaseudun Sivistysliitto lähti rakentamaan ympäristöluotsitoimintaa: ”Ympäristöluotseiksi kutsutaan ja valitaan ympäristöasioista monipuolisesti kiinnostuneita henkilöitä, jotka valmennetaan toimimaan vertaisohjaajina kotiseudullaan muiden lähiympäristöstä kiinnostuneiden kanssa. —  Luotsit myös virittävät keskustelua, mitä on kestävän kehityksen edistäminen omassa lähiympäristössä. Yhdessä ryhmiensä kanssa he tekevät tempauksia ja käytännön tekoja itse valitsemissaan asioissa. Hankkeessa tehtävä ympäristökasvatus ja -valistus on käytännöllistä ja arkisiin elinympäristöihin kohdentuvaa.”[2]

Hankesuunnitteluprosessissa tulosten hyödyntäminen tiivistetään seuraavasti: ”Maaseudun Sivistysliitto hyödyntää toimintamallia monissa maaseudun ja kylätoiminnan kehittämisprojekteissaan, joita liitto toteuttaa eri puolilla Suomea. Toimintamuodoista saadaan sisältöjä kansalaisten aktivoinnin, kylätoiminnan ja yhteisöllisyyden lisäämisen hankkeisiin.”[3]  – Siemen tulevalle oli jo olemassa.

Ympäristöluotsauksen pilotointi toteutettiin Ympäristöministeriön rahoituksella vuonna 2013. Sittemmin luotsikoulutusta on järjestetty mm. Jyväskylässä, Kuopiossa, Joensuussa, Varkaudessa, Oulussa, Nurmeksessa, Paltamossa ja Savonlinnassa. Ympäristöluotsaustoiminnan perustaksi määriteltiin 5 E:tä – emotionaalisuus, ekologisuus, ekonomisuus, esteettisyys ja eettisyys.

[1] Ympäristösivistyshankkeen ideointiseminaari Saaren kartanossa 21.6.2010, muistio

[2] Liite 3.1. Hankkeen yksityiskohtainen kuvaus. Ote Ympäristöministeriölle tehdystä hankesuunnitelmasta.

[3] Liite 3. Tulosten hyödyntäminen. Ote Ympäristöministeriölle tehdystä hankesuunnitelmasta.

LUOTSAUS SÄILYY, YMPÄRISTÖN KÄSITE MUUTTUU: Ympäristökasvatuksen ruohonjuuritasolta kohti osallistumista ja vuorovaikutusta avaavaa yhteisötyön menetelmää

Ihmisen suhde omaan arkiympäristöön muotoutuu vuosien saatossa arvomaailman, elämäntapojen, elämäntilanteiden, kiinnostuksen kohteiden ja ammatillisen toiminnan myötä omanlaisekseen. Ympäristöluotsitoiminnan avulla pyritään monipuolistamaan näkökulmia, asenteita ja toimintatapoja, joiden kautta ihminen kokee elinympäristönsä ja siinä tapahtuvat muutokset. Toiminnalla tuetaan suhteen syvenemistä myös sosiaalisia  ympäristöjä kohtaan sekä kokemuksellisen tiedon lisääntymistä paikallisuudesta, yhteisöistä ja osallisuudesta.

Luotsitoiminnasta nousee monenlaisia kysymyksiä: Mihin paikallisiin kysymyksiin ympäristöluotsitoiminnan avulla voisi vastata? Onko jokin paikallinen yhteisö tai alue muutoksen keskellä? Mitä aluetta voisi kehittää ympäristöluotsitoiminnan avulla? Kenelle ympäristöluotsipalveluita olisi hyvä tarjota? Minkälaiset tiedot ja taidot auttaisivat luotsaamisessa? Mihin paikkoihin ympäristöluotsien olisi hyvä tutustua? Keiden kanssa ympäristöluotsien olisi hedelmällistä toimia?

Ympäristöluotsauksen teemat määrittyvät ympäristön määrittelyn ja painopisteen mukaan – tarkastellaanko luonnon- ja rakennettuja ympäristöjä, sosiaalisia ympäristöjä ja paikallisuutta vai jotain muuta ympäristön ulottuvuutta – ja minkälaiselle ryhmälle ympäristöluotsikoulutusta tarjotaan. Ympäristön käsitteen tarkasteleminen sosiaalisesta näkökulmasta avaa mahdollisuuksia kehittää ympäristöluotsauksesta toimintamallia tai menetelmää kotoutumista tukevan toiminnan tueksi. Tällöin ympäristöluotsauksen painopiste siirtyy ympäristökasvatuksesta paikallisen yhteisön rakentamiseen ja sen myötä kansalaiskasvatuksen kentälle (jota ympäristökasvatuskin usein sivuaa).

Arvot ja toiminnan keskeiset elementit – ympäristösivistys, lähiympäristöön tutustuminen ja tutustuttaminen, kokemuksellisuus, näkökulmien, asenteiden ja toimintatapojen monipuolistuminen säilyvät, luotsitoimintaan liitetyt kysymykset ja luotsien tehtävä pysyvät ennallaan. Luontosuhteen kehittäminen muuntuu ympäristö/paikallissuhteen kehittämiseksi ja ympäristö laajenee käsittämään fyysisten (myös luonto- ja rakennetun ympäristön) puitteiden lisäksi yksilöt, yhteisöt ja yhdistykset – sosiaalisen ympäristön.