Ajankohtaista

Kasvun iloa ylisukupolvisessa puutarhassa

”Heippa taas! Tulitteko meitä hakemaan?” kuului aina iloinen tervehdys Caritas Annansilmän ovelta, kun saavuimme maanantaisin yhdessä oppilaiden kanssa hakemaan senioreita viljelytouhuihin. Kevään aikana ehdimme kokoontua Pohjankartanon koululle monen viikon ajan viljelemään yhdessä. Aloitimme esikasvatustöillä maaliskuussa ja toukokuussa pääsimme istuttamaan taimet ulos.

Kylvämme kasvien siemeniä maitopurkeista tehtyihin alustoihin.

Tästä kaikki alkoi: esikasvatukset aloitettiin maaliskuussa.

Multaa laitetaan viljelylavoihin

Toukokuun helleaallossa pääsimme istuttamaan taimia jo etuajassa.

Kevään aikana mielessäni pyöri usein kiinalainen sananlasku ”Tärkeintä elämässä on puutarhanhoito, eikä sekään ole kovin tärkeätä”. Etenkin meitä edeltäville sukupolville puutarhanhoito on aina ollut tärkeä osa arkea ja samalla myös elämän rikastuttaja. Puutarhasta on saatu ravintoa, siellä on rehkitty ja rentouduttu sekä saatu esteettisiä kokemuksia. Tulkitsen sananlaskua niin, että vaikka puutarhanhoito on tärkeä asia, sitäkään ei pidä ottaa turhan vakavasti. Ehdottomuuksia pitää välttää ja olla avoin uusille asioille. Ehkä ajatusta voisikin laajentaa niin, että tärkeintä on yhteisöllisyys, muiden ihmisten kanssa yhdessä oleminen. Puutarhanhoito sitten tulee siinä samalla. Tuo tulkinta sananlaskusta sopii hyvin yhteen ylisukupolvisen puutarhatoimintamme ydinajatuksen kanssa, sillä meidän tarkoituksenamme on ollut tuoda eri-ikäisiä ihmisiä yhteen konkreettisen tekemisen pariin.

Iloisia naisia viljelemässä kasveja.

Pohjankartanolla on ollut iloinen tunnelma.

Kevään aikana onkin ollut ohjaajana hienoa nähdä, miten nuoret ja ikääntyvät ovat viikko viikolta olleet entistä luontevammin yhdessä. Seniorit ovat tuoneet meille tietonsa ja kokemuksensa viljelystä ja nuoret ovat toimineet apukäsinä silloin, kun seniorin omat jalat tai kädet eivät ole enää toimineet entiseen malliin. Nuoret ovat myös reippaasti auttaneet pyörätuolien kanssa ja järjestäneet joka viljelykerralle komean kahvitarjoilun. Tiivistahtisen viljelyn jälkeen onkin ollut aina mukavaa istahtaa hetkeksi rauhassa kahvikupposen ääreen juttelemaan ja vaihtamaan ajatuksia. Puhetta on ollut muun muassa nuorten elämästä ennen ja nyt, koulumuistoista ja tomaattien oikeaoppisesta viljelystä. Sekä senioreiden että nuorten kasvoilta on voinut nähdä iloa, vaikka aluksi on vähän jännittänytkin puolin ja toisin. Puutarhatoiminnan ohessa seniorit ovat saaneet nähdä vilauksen nykyisestä koulunkäynnistä ja nuoret ovat saaneet nähdä, millaista hoitajien työ on, koska joka kerta mukana on ollut muutama Caritaksen hoitaja.

Nuoret ja seniorit yhdessä jäätelöllä

Kävimme myös jäätelöllä keväällä.

Koululaisten kesäloman ajan viikoittaiset kokoontumisemme ovat olleet tauolla, mutta puutarhassa touhutaan silti ahkerasti. Nuorille on jaettu kasteluvuorot, ja kesän ajan käynnit kirjataan puutarhapäiväkirjaan. Ilokseni olen huomannut, että osa nuorista on innostunut käymään puutarhalla myös oman hoitovuoronsa ulkopuolella. Myös Caritaksen väki aikoi vierailla puutarhalla kesän ajan. Ohjaajana on ollut hauskaa seurata kesän kuluessa kasvien runsasta kasvua ja kehittymistä. Elokuussa jatkamme sitten taas viikoittaisia kokoontumisiamme ja valmistelemme sadonkorjuujuhlaa.

Suuri kiitos pitää osoittaa myös Pohjankartanon koulun opettajalle Kirsille, joka alun perin ehdotti yhteistyötä meidän kanssamme. Kirsi on ahkeroinut ja järjestellyt asioita koulun puolelta sekä opastanut nuoria viljelyasioissa. Loppuun sopiikin toinen kiinalainen sananlasku: Ihmiset hiotaan ihmistä vasten, veitsi kiveä vasten.

Kuvassa viljelylava ja kasveja

Näin reheviä kasvit olivat heinäkuun alussa.

Pohjankartanon puutarha on osa Marttojen ja Maaseudun Sivistysliiton RAIMO-hanketta, jossa kohderyhmää ovat yli 65-vuotiaat, muistisairaat ja heidän omaishoitajansa.