Asko Vihavainen

Asko Vihavainen käy joskus taidenäyttelyissä, myös ulkomailla. Tuttuja ovat muun muassa Tate Modern Lontoossa ja Lenbachhaus Münchenissä.

”Luulisin, että tunnistan hyvän ja huonon taiteen. Taide on käsitteenä kärsinyt inflaation, ja taiteen nimissä tehdään paljon sellaistakin, mikä ei ole taidetta.”

Moottorisahaveistosta hän sanoo, että joissakin tapauksissa se on taidetta, toisissa taas ei.

”Mieluummin puhun veistämisestä ja veistäjistä.”

Ilomantsiin Vihavaisen houkuttelee yhdessä tekeminen. Se on hänelle ilo.

”Karhufestivaalilla en itse ole kilpailemassa voitosta, eikä moni muukaan. Tykkään että koolla on samanlaisia ihmisiä – vaikkei veistämisen lomassa välttämättä paljon puhutakaan.”

Vihavainen veistää harvakseltaan eli tekee pari kolme työtä vuodessa.

”Veistän lähinnä lokakuun ja joulukuun välisenä aikana. Tuohon aikaan mökeillä Enonkoskella ei ole enää niin paljon porukkaa kuin kesällä.”

Hän pitää ennen kaikkea ihmishahmojen veistämisestä.

”Se on kiinnostavampaa kuin eläinten tekeminen. Ihmiseen haen oikean anatomian lisäksi henkeä, luonnetta, elävää asentoa ja olemusta, ettei teos ole vain pökkelö pylväs.” 

Puuta Vihavainen pitää helppona materiaalina työstää, mutta helppoudessa piilee myös vaikeus.

”Pöllin saa alussa tuhottua jo muutamalla ensimmäisellä viillolla ja väärillä mittasuhteilla. Kun puusta ottaa palan pois, mitään ei saa takaisin.”

Vihavainen hahmottaa teoksiaan ensin mielessään. Ja kun hän alkaa veistää, hän uppoutuu siihen täysin.

”Aihe voi pyöriä päässä monta kuukautta, jopa vuosia ennen kuin sitä alkaa veistää.”

Ihmiset tietävät tarjota Vihavaiselle veistoon sopivia järeitä puita.

”Itselläni on aika iso varasto, sillä muutama vuosi sitten ostin metsänhoitoyhdistykseltä kuorma-autollisen puita. Joukossa on halkaisijaltaan yli metrisiäkin puita, ja nyt ne alkavat jo lahota, kun ei kerkeä veistämään.”

Vihavainen ei ole tähän mennessä myynyt yhtään teosta, eikä hän tiedä, mitä hintaa veistoksista pyydetään. Itse asiassa hänellä lopahti 1990-luvun alussa alkanut veistoharrastus turhaantumiseen yli 20 vuoden ajaksi, kun hänen ehdotuksensa saada pari teosta myyntiin Lustolle torjuttiin.

Uudelleen hän aloitti vuonna 2015. Käyttöä teoksilla on niiden vanhennuttuakin.

”Pistän kappaleiksi eli polttopuuksi. Veistosten tekeminen on minulle se juttu, ei säilyttäminen.”

Asko Vihavainen 

Syntynyt 1964.
Asuu Savonlinnassa, Etelä-Savossa sekä osittain Helsingissä.
Tekee moottorisahaveistoksia puusta. Ei ole tähän mennessä myynyt töitään. Myös maalaa sekä tekee omat villasukkansa.
Osallistunut aiemmin Karhufestivaalin veistokilpailuihin vuosina 2017–2020. Vuonna 2017 hänen teoksensa Korven kuningas sai Maaseudun Sivistysliiton erityismaininnan.