{"id":7297,"date":"2021-04-05T09:48:49","date_gmt":"2021-04-05T06:48:49","guid":{"rendered":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/?p=7297"},"modified":"2021-04-07T09:13:15","modified_gmt":"2021-04-07T06:13:15","slug":"savonlinnalainen-ite-taiteilija-marko-ruuskanen-tekee-taidetta-ihmisten-iloksi","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/savonlinnalainen-ite-taiteilija-marko-ruuskanen-tekee-taidetta-ihmisten-iloksi\/","title":{"rendered":"Savonlinnalainen ITE-taiteilija Marko Ruuskanen tekee taidetta ihmisten iloksi"},"content":{"rendered":"\n

Savonlinnalainen ITE-taiteilija Marko Ruuskanen tekee taidetta ihmisten iloksi<\/h1>
5.4.2021<\/span><\/div>
Blogit<\/div><\/div>
Teksti ja kuvat: Erja Eliala<\/h5>\n\n\n\n
<\/source><\/source>\"\"<\/picture>
Marko Ruuskanen työpajallaan Talvisalon hautausmaalla.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
<\/div>\n\n\n\n

– Sitä tulloo, mitä elämä tuo tullessaan, savonlinnalainen Marko Ruuskanen toteaa tyynesti. Ja aika paljon mielenkiintoisia käänteitä elämä on Ruuskaselle tuonutkin, esimerkiksi ITE-taiteilijan tittelin.<\/p>\n\n\n\n

Kaikki alkoi reilu parikymmentä vuotta sitten, kun haudankaivajana työskentelevä mies päätti ryhtyä kunnostamaan Talvisalon hautausmaan vanhoja hautamuistomerkkejä. Vähitellen työ laajeni Kirkkoniemen vanhalle hautausmaalle ja hautausmaata ympäröivään kiviaitaan, Talvisalon hautausmaan työntekijöiden kottikärryjen ja vesitynnyreiden koristeluun sekä taiteellisten linnunpönttöjen tekemiseen hautausmaille ja kirkkopuistoihin. Välillä Ruuskasen taiteilijan vapautta on koeteltu, mutta kaupunkilaisten onneksi hänen työnsä jatkuu.<\/p>\n\n\n\n

Mitä taiteilijuuteen tulee, ei Ruuskanen ole vieläkään siihen titteliin oikein tottunut. Hän muistelee kuulleensa taide-sanan itsensä yhteydessä ensimmäisen kerran kymmenisen vuotta sitten. Tuolloin hän oli juuri alkanut tehdä linnunpönttöjä hautausmaille.<\/p>\n\n\n\n

– Olin ripustamassa ensimmäistä linnunpönttöäni Talvisalon hautausmaalle, kun ohikulkija totesi, että tuohan on taidetta.<\/p>\n\n\n\n

<\/source><\/source>\"\"<\/picture>
Marko Ruuskasen taidelinnunpönttöjä on sadoittain eri puolilla Savonlinnaa. Tekeillä on opaskartta niiden sijainneista.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
<\/div>\n\n\n\n

Sittemmin upeita linnunpönttöjä on syntynyt sadoittain. Pelkästään Talvisalon hautausmaalla linnunpönttöjä on jo 85 kappaletta. Ihan alussa, noin kaksi vuotta, Ruuskanen käytti linnunpönttöjen koristelussa filmivaneria, mutta nyt hän muotoilee koristeet raudasta. Rautakoristeet muistuttavat usein tavalla tai toisella sydäntä.<\/p>\n\n\n\n

– Olen pehmeä ihminen, ja raudasta saa pehmeitä muotoja. Kubismi ei ole ollenkaan minun juttuni. Kahta samanlaista linnunpönttöä en myöskään koskaan tee. Se olisi taiteilijan itsemurha.<\/p>\n\n\n\n

Olavinlinna ilahduttaa nyt myös linnunpönttönä<\/h3>\n\n\n\n

Mikä parasta, Ruuskasen linnunpönttötaideteokset ovat levittäytyneet kuluneen talven aikana hautausmailta kaupungin puistoihin. Ruuskanen naurahtaakin saaneensa takaisin taiteilijan vapautensa tavattuaan vajaa vuosi sitten Torisillalla kaupunginpuutarhuri Raili Auravan.<\/p>\n\n\n\n

– Aurava sanoi, että saan vapaat kädet laittaa linnunpönttöjä mihin tahansa kaupungin puistoalueilla. Nostin hattua, kiitin ja jatkoin matkaani.<\/p>\n\n\n\n

Ensimmäiset kolme rautakoristeltua linnunpönttöä Ruuskanen ripusti Olavinkadulle Miljoonatalon eteen vuoden 2020 lokakuussa. Rautakoristeltujen pönttöjen lisäksi Ruuskanen on tehnyt puusta sijaintipaikkansa mukaisia pienoismallisia pönttöjä muun muassa Kalliolinnan huvilan läheisyyteen. Tällä hetkellä ehkä tunnetuin linnunpönttö on kuitenkin Olavinlinnan edustalla Tallisaaressa.<\/p>\n\n\n\n

<\/source><\/source>\"\"<\/picture>
Linnuille linnamajoitusta!<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
<\/div>\n\n\n\n

– Olavinlinnan muotoisen linnunpöntön valmistamiseen meni noin 50 tuntia. Siitä näyttäisi olevan tulossa suosittu paikka selfieiden ottoon, Ruuskanen naurahtaa.<\/p>\n\n\n\n

Ruuskanen sanookin, että julkisilla paikoilla olevan taiteen tarkoitus on ilahduttaa mahdollisimman montaa ihmistä.<\/p>\n\n\n\n

– Kun taide on arkiympyröissä, se on helposti kaikkien saavutettavissa. Taidetta voi nähdä ja kokea vaikka koiraa lenkittäessä.<\/p>\n\n\n\n

<\/source><\/source>\"\"<\/picture>
Marko Ruuskanen ja Satulinna.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
<\/div>\n\n\n\n

Tuottelias ITE-taiteilija<\/h3>\n\n\n\n

Mutta mistä ITE-taiteilija ammentaa loputtomalta tuntuvaa inspiraatiotaan? Ruuskanen kuvailee itseään pikemminkin taiteen tuojaksi kuin taiteilijaksi.<\/p>\n\n\n\n

– Nämä työt tulevat minun kauttani, eivät niinkään minusta. Ja aika koheltamalla nämä pöntöt syntyvät. Kun olen hitsaamassa jotain osaa paikalleen, tuleekin sisäinen tunne, että se onkin laitettava toiseen kohtaan.<\/p>\n\n\n\n

Ruuskasen työtila sijaitsee Talvisalon hautausmaan kiinteistössä. Hän tekee töitä virkatyön ulkopuolella joko aikaisin aamulla tai työpäivän jälkeen. Mennyt talvi on ollut Ruuskaselle tuottelias, sillä pajassa on syntynyt yhteensä 62 linnunpönttöä. Niistä 42 on sijoittunut eri puolille kaupunkia, ja muutama on vielä tekeilläkin. Osa töistä on tilaustöitä.<\/p>\n\n\n\n

– Rahaa en osaa ottaa tilaustöistä vastaan. Tällä hetkellä tilaaja voi laittaa nimissäni rahaa Kulttuurikellarille tai Kukka Keikarille. Kukka Keikarilta käyn sitten ottamassa kukkia, joilla ilahdutan muun muassa hautausmaan naispuolisia työntekijöitä.<\/p>\n\n\n\n

Linnunpönttöjen materiaaleihin kuluu kohtuu paljon rahaa, sillä yhden pöntön valmistamiseen menee rautaa jopa 60 metriä. ITE-taiteilija onkin todella otettu, kun Savonlinnan seurakunta myönsi hänelle viime syksynä stipendin taiteen tekemistä helpottamaan.<\/p>\n\n\n\n

– Kulunut talvi on ollut ainutlaatuinen, koska minun ei tarvinnut olla nälkätaiteilijana.<\/p>\n\n\n\n

\n
\n
<\/source><\/source>\"\"<\/picture>
Kalliolinnan pitsihuvila on tämän linnunpöntöksi tehdyn pienoismallin aiheena.<\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n\n
\n
<\/source><\/source>\"\"<\/picture>
Esikuvana olevat rakennukset on tutkittava tarkoin ennen pienoismalliksi tekemistä.<\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n<\/div>\n\n\n\n
<\/div>\n\n\n\n

Opaskartta taiteesta ja elokuvan tv-ensi-ilta<\/h3>\n\n\n\n

Kesän lähestyessä Ruuskanen keskittyy hautausmaiden kulttuuritöihin, ja taide jää tauolle. Hän iloitsee, että Savonlinnan Seudun Matkailu on tekemässä kesälle opaskartan linnunpönttöjen sijaintipaikoista. Samoin dokumentaristi Juha Taskisen Ruuskasesta tekemä dokumenttielokuva Kettu ja haudankaivaja on tulossa huhtikuussa ensiesityksenä AlfaTV:ltä.<\/p>\n\n\n\n

Ei siis kuka tahansa ITE-taiteilija ole tämä savonlinnalaisten rakastama persoonallinen mies. Ennen kaikkea vaatimaton Ruuskanen haluaa elää rauhassa oman näköistään elämää. Yksi toive hänellä kuitenkin maailmankaikkeudelle on.<\/p>\n\n\n\n

– Mukava olisi löytää nainen, joka rakastaisi minua ja jota minä rakastaisin. Taiteilijaluonne hänellä olisi oltava, sillä ei tällaista elämäntyyliä kuka tahansa ymmärrä.<\/p>\n\n\n\n

<\/div>\n\n\n\n

Kirjoittaja on savonlinnalainen sisällöntuottaja, joka ihailee Ruuskasen taidetta päivittäin sekä työhuoneelle kävellessään että lenkkeillessään kaupunkikeskustassa.<\/em><\/p>\n\n\n

jaa sosiaalisessa mediassa:<\/span>\n \n
<\/svg><\/div>\n <\/a>\n \n
<\/g><\/clipPath><\/defs><\/svg><\/div>\n <\/a>\n <\/div><\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Teksti ja kuvat: Erja Eliala – Sitä tulloo, mitä elämä tuo tullessaan, savonlinnalainen Marko Ruuskanen toteaa tyynesti. Ja aika paljon mielenkiintoisia käänteitä elämä on Ruuskaselle tuonutkin, esimerkiksi ITE-taiteilijan tittelin. Kaikki alkoi reilu parikymmentä vuotta sitten, kun haudankaivajana työskentelevä mies päätti ryhtyä kunnostamaan Talvisalon hautausmaan vanhoja hautamuistomerkkejä. Vähitellen työ laajeni Kirkkoniemen vanhalle hautausmaalle ja hautausmaata ympäröivään […]<\/p>\n","protected":false},"author":7,"featured_media":7299,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"tags":[],"post_subject":[],"posts_type":[7],"class_list":["post-7297","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","posts_type-blogit"],"acf":[],"lang":"fi","translations":{"fi":7297},"pll_sync_post":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/7297","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/wp-json\/wp\/v2\/users\/7"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=7297"}],"version-history":[{"count":6,"href":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/7297\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":7313,"href":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/7297\/revisions\/7313"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/wp-json\/wp\/v2\/media\/7299"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=7297"}],"wp:term":[{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=7297"},{"taxonomy":"post_subject","embeddable":true,"href":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/wp-json\/wp\/v2\/post_subject?post=7297"},{"taxonomy":"posts_type","embeddable":true,"href":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/wp-json\/wp\/v2\/posts_type?post=7297"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}