{"id":24281,"date":"2026-06-11T08:00:18","date_gmt":"2026-06-11T05:00:18","guid":{"rendered":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/?p=24281"},"modified":"2026-06-11T10:40:02","modified_gmt":"2026-06-11T07:40:02","slug":"hannu-pekka-bjorkman-vapauden-valtakunnat","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/hannu-pekka-bjorkman-vapauden-valtakunnat\/","title":{"rendered":"Hannu-Pekka Bj\u00f6rkman: Vapauden valtakunnat"},"content":{"rendered":"\n

Hannu-Pekka Bj\u00f6rkman: Vapauden valtakunnat<\/h1>
11.6.2026<\/span><\/div>
Blogit<\/div><\/div>

Puhe Karnevaali – ITE-taidetta linnassa -näyttelyn avajaisissa<\/h2>\n\n\n\n

27.5.2026 Hämeen linna<\/p>\n\n\n\n

\n
\n

Hyvät ystävät, arvoisat taitelijat kutsuvieraat ja kaikki te, jotka olette tänään löytäneet tienne tänne, ehkä vähän vahingossa, mutta toivottavasti oikeasta syystä.<\/p>\n\n\n\n

On suuri ilo ja kunnia olla tänään täällä Hämeen linnassa – paikassa, jossa historian kiviseinät kohtaavat jotain hyvin elävää, hyvin haurasta ja samalla hyvin väkevää: vapaan taiteen.<\/p>\n\n\n\n

Tämä näyttely ei pyydä lupaa olla olemassa ja siksi se on hyvin tärkeä.<\/p>\n<\/div>\n\n\n\n

\n
<\/source><\/source>\"\"<\/picture>
Hannu-Pekka Björkman. Kuva Elina Vuorimies.<\/em><\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n<\/div>\n\n\n\n

ITE-taide – itse tehty elämä – syntyy usein kaukana niistä saleista, joissa määritellään, mikä on merkittävää, ajankohtaista tai oikeanlaista taidetta. Se syntyy pihavajoissa, navetoissa, keittiön pöydillä, metsänreunoissa, piirtyy ja muotoutuu vanerilevyille, romuraudan keskelle, pölkkyihin ja tilkkuihin, betoniin ja kaikenlaisiin maailman palasiin. Ja usein keskelle sellaista hiljaisuutta, johon kulttuurikeskusten kohina ei yllä. Ehkä juuri siellä taide hengittää kaikkein vapaammin?<\/p>\n\n\n\n

ITE-taiteessa elää kaikki se vapaus, mitä olen taiteessa etsinyt. Myös näyttämö on parhaimmillaan vapauden manifesti. Kirjoittamaton ja määrittelemätön, mutta tosi. Siksi olen usein halunnut jäädä sinne. Näyttämöllä, olen ymmärtänyt välähdyksenomaisesti, kuka olen ja että olen läsnä elämässäni ja siinä hetkessä ja että on olemassa taiteen maailma, joka on yhtä totta kuin reaalinen maailma, joka usein näyttämön ulkopuolella on arvaamaton ja pelottavakin. Kaikkea edeltävää yhdistää yksi ainoa asia – vapaus.<\/p>\n\n\n\n

Kysymys on siitä luomisprosessista, jossa ihminen laskeutuu olemassaolonsa syvimpään ytimeen, joka on vapaus, ja käynnistää siirtymän mystisestä potentiasta olemassaolemiseen.<\/p>\n\n\n\n

ITE-taide ei tarvitse manifestia. Jokainen teos on manifesti itsessään. Vapauden manifesti ei tarvitse kirjoitettua ohjelmaa tuekseen.<\/p>\n\n\n\n

Ehkä Erkki Pirtolan: Vapaa-ompi-umpi-hanki käy ohjelmanjulistuksesta. Pirtola kirjoitti: Taiteen ainoa elävä piste on vapautumispiste, ei akateeminen, näkemyksellinen tai taloudellinen piste, johon taide on ahdistettu. Kysymys on nimenomaan vapaudesta, jonka voi vain uudestaan ja uudestaan määritellä, mutta ei lukita.<\/p>\n\n\n\n

Mielenkiintoinen ajatus on, että ITE-taiteen puuttuva manifesti on osa ilmiötä. Se ei määrää mitä pitää tehdä, vaan antaa tilaa sille, että tekijä määrittelee itse työnsä ehdot.<\/p>\n\n\n\n

Luovan työn vapaus on omintakeisuuden ensimmäinen ehto.
Halukkuus ottaa riskejä pakkomielteidensä vuoksi, erottaa taiteilijat viihdyttäjistä.
Riippumaton tekijä ei kysy ensimmäiseksi: Voiko tätä myydä?
Hän kysyy: Voinko olla tekemättä tätä?
Ja jos vastaus on, en, syntyy jotain todellista.<\/p>\n\n\n\n

Munkki Serafimin mukaan aikamme perimmäinen kysymys lienee, kuinka voittaa merkityksettömyyden tunne. Ihmisyydessä itsessään on siihen vastaus. Vapauden sisäistäminen. Sinä olet vapaa. Ainutkertainen. Voit nostaa katseesi. Hymähtää. Vaipua mietteisiin. Avaruus galakseineen ei kykene tällaiseen. Sisäinen vapautesi on vapaampi kuin koko universumi.<\/p>\n\n\n\n

Outoa ja osuvaa on, että sanoihin itse-tehty-elämä, sisältyy oivallus vapaudesta sen riemukkaasta ja kaikkien saavutettavissa olevasta koodistosta.<\/p>\n\n\n\n

Willam Blake totesi, että ihminen voi pelastua, ajattelun, etiikan ja taiteellisen toiminnan kautta.<\/p>\n\n\n\n

Kun ajattelen maamme ITE-taideympäristöjä ja niiden tekijöitä, voi todeta, että vuosia kestäviin työ- ja taiderupeamiin sisältyy väistämättä sisäisen muutoksen mahdollisuus, henkinen transformaatio. Taiteen tekemiseen käytetty aika on pyhää aikaa.<\/p>\n\n\n\n

Ei liene myöskään sattumaa, että ITE-taiteen näyttely avataan karnevaali-otsikon alla.<\/p>\n\n\n\n

Mihail Bahtinin karnevalistisen maailman ajatuksen kautta ITE-taide voidaan nähdä tilana, jossa omaehtoinen tekeminen, groteski ruumillisuus ja arjen nurinkääntäminen avaavat mahdollisuuden vapautua vieraantumisesta.<\/p>\n\n\n\n

Bahtinille vapaus ei merkinnyt yksilön vapautta tehdä mitä haluaa vaan vapautta jähmettyneistä merkityksistä. Maailma saa muuttua, nauraa itselleen ja tulla uudelleen tulkituksi.<\/p>\n\n\n\n

Kysymys on vapauden laadusta, sen syvyydestä. Luovuus nousee syvemmältä kuin tietoisuudesta.<\/p>\n\n\n\n

ITE-taiteen lumous ja houkutus onkin ehkä juuri siksi syvimmillään sen myyttisessä ulottuvuudessa.<\/p>\n\n\n\n

Tervetuloa ITE-taiteen maailmaan! Tämä on kutsu astua taiteen sisään ja kadota sinne. Osoittaa taide elämäksi ja elämä taiteeksi.<\/p>\n\n\n

jaa sosiaalisessa mediassa:<\/span>\n \n
<\/svg><\/div>\n <\/a>\n \n
<\/g><\/clipPath><\/defs><\/svg><\/div>\n <\/a>\n <\/div><\/div>\n\n\n

<\/p>\n\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Puhe Karnevaali – ITE-taidetta linnassa -näyttelyn avajaisissa 27.5.2026 Hämeen linna Hyvät ystävät, arvoisat taitelijat kutsuvieraat ja kaikki te, jotka olette tänään löytäneet tienne tänne, ehkä vähän vahingossa, mutta toivottavasti oikeasta syystä. On suuri ilo ja kunnia olla tänään täällä Hämeen linnassa – paikassa, jossa historian kiviseinät kohtaavat jotain hyvin elävää, hyvin haurasta ja samalla hyvin […]<\/p>\n","protected":false},"author":7,"featured_media":24287,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"tags":[],"post_subject":[],"posts_type":[7],"class_list":["post-24281","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","posts_type-blogit"],"acf":[],"lang":"fi","translations":{"fi":24281},"pll_sync_post":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/24281","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/wp-json\/wp\/v2\/users\/7"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=24281"}],"version-history":[{"count":13,"href":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/24281\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":24299,"href":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/24281\/revisions\/24299"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/wp-json\/wp\/v2\/media\/24287"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=24281"}],"wp:term":[{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=24281"},{"taxonomy":"post_subject","embeddable":true,"href":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/wp-json\/wp\/v2\/post_subject?post=24281"},{"taxonomy":"posts_type","embeddable":true,"href":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/wp-json\/wp\/v2\/posts_type?post=24281"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}