{"id":2210,"date":"2018-05-29T09:07:17","date_gmt":"2018-05-29T07:07:17","guid":{"rendered":"https:\/\/msl.fi\/ite-kartoitukset\/?post_type=blogi&p=2210"},"modified":"2024-09-04T09:09:27","modified_gmt":"2024-09-04T06:09:27","slug":"hakoapaja-elamantyosta-nahtavyys","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/hakoapaja-elamantyosta-nahtavyys\/","title":{"rendered":"HakoApaja \u2013 El\u00e4m\u00e4nty\u00f6st\u00e4 n\u00e4ht\u00e4vyys"},"content":{"rendered":"\n

HakoApaja – Elämäntyöstä nähtävyys<\/h1>\n\n\n

ITE SAIMAALLA
Teksti: Minna Tuuva<\/h5>\n

Esa Heiskasen elämäntyö, HakoApaja Rantasalmen Porosalmella koostuu uppotukeista rakennetusta, massiivisesta päärakennuksesta, pihapiirin näyttelyrakennuksista ja useista pienemmistä rantatuvista, joita voi vuokrata. Kokonaisuuteen kuuluu myös tilataideteos ”Savotanraitti” – mielikuvamaailma menneiltä metsätyöajoilta. <\/span><\/h3>\n

Esa Heiskasen neljänkymmenen vuoden työn tulos on tänä päivänä toimiva matkailuyritys, jota hän pyörittää puolisonsa Marin kanssa. Suomen suurin uppopuurakennusten kokonaisuus alkoi syntyä jo Esan isän aikaan, mutta silloin ei vielä ollut selvää visiota siitä, mitä tuleman pitää. <\/span><\/p>\n

Heiskasen isä Tapio nosti puita Hietajärven rannoilta 1970-luvulla. Isä myös rakensi muutaman hakotuvan, joista yksi on jo siirtynyt Esan tontille. Heiskanen aloitti tukkien nostamisen aluksi isänsä apuna ja 18-vuotiaana hän alkoi itse nostaa niitä sukeltamalla. Hietajärven syvin kohta on 39 metriä. Heiskanen vapaasukelsi 4-6 metriin, veti puut käsitaljan ja veneen avulla rantaan, missä läpimärkien tukkien piti kuivua peräti 6-10 vuotta ennen rakentamista. <\/span><\/p>\n

Jopa monen tonnin painoiset tukit nousivat nuoruuden innolla. Heiskanen tiesi rakentavansa niistä vielä joskus jotain, mutta ei sen tarkemmin miettinyt asiaa tuossa vaiheessa. <\/span><\/p>\n

Kymmenen vuoden ajan kaikki kirvesmiehen päivätyöstä jäävä joutoaika meni tukkien sukeltamisessa ja niiden kuivattamisessa. Tuona aikana Heiskanen nosti arviolta 1500 runkoa ja ensimmäisten tukkien kuivuttua oli oikea aika alkaa rakentaa. Vuonna 1985 syntyi ensimmäisenä hakomökki. Tukeissa voi nähdä jälkiä menneestä elämästä, kirveen jälkiä tai karhunloukun viitteitä. Esan sukeltamat hakohirret on tutkimuksilla ajoitettu noin 1 000 vuoden ikäisiksi ja vanhimmat jopa yli 4 000-vuotiaiksi. <\/span><\/p>\n

Kun Heiskanen aloitti HakoApajan päärakennuksen tekemisen, oli jo suunnitelmissa kehittää työn tuloksesta matkailukohde. Päärakennuksen rakentaminen oli niin iso urakka, että piti jo tietää suunta. Päämäärä ja sisäinen palo ja antoivat voimia jatkaa luovaa rakennustyötä. <\/span><\/p>\n

Se on vähän kun urheilusuoritus. Siihen keskitytään täyvellä. Tätäkin kun tein (päärakennus) niin neljä vuotta tein yhtä kyytiä, 12-16 tunnin päiviä, lauantait ja pyhät. Neljä vuotta. Pikkasen vajaa 800 neliöö. Ja yksin. Jaksaahan sitä yleisurheilijakin keskittyä olympialaisiin. Sehän oli urheilusuoritus. Sit kun se oli valmis, niin sit voi sanoa, et no, nyt se on tehty.<\/p>\n

Nykyisellään Hakoapajan Aikhikylässä on parikymmentä erilaista uppopuurakennusta. Hakopuiden lisäksi Esa on käyttänyt rakennusmateriaalina vanhoja, uittovesistöjen pohjiin vaipuneita puomipuita. Uittopuomien etsiminen ja kuljetus HakoApajalle vei sekin vuosikausia ja oli haastava urakka. Uppopuukylä ei vieläkään ole valmis – Heiskasella on paljon ideoita ja laajentamissuunnitelmia. Miten Heiskanen sitten osasi rakentaa, sijoitella monimuotoiset hirret yhteen, kun yksikään niistä ei ole samanlainen?  <\/span>”No eihän siinä oo mittää kun tekkee vaan”, Heiskanen toteaa. ”Ja aina kun haaste tai joku tulee vastaan niin sehän on ratkastavissa, ja siinähän se muodostuu mielenkiintoseks se homma. On mietittävä lujuuslaskelmia ja muita.”<\/span><\/p>\n

Rakennustarkastajat eivät aina täysin ymmärtäneet Heiskasen visioita. Rakennusluvat saatiin kuitenkin lopulta. Rakennusoikeutta tontilla on vielä runsaasti jäljellä. Tulevaisuudessa voidaan ehkä siis odottaa Hakoapajan rakennuskannan vielä lisääntyvän. Tapio isän aikoinaan rakentamat hakotuvat kylän toisella reunalla odottavat siirtoa ja liittämistä osaksi uppopuukylää.<\/span><\/p>\n

Mieluisin rakentamisen vaihe Heiskasesta on, kun saa rakennuksen valmiiksi. Päärakennusta hän teki neljä vuotta, sen jälkeen muut rakennustyöt tuntuvat pieniltä. ”Neljä vuotta yhtä kyytiä melkein ympäri vuorokauden on liian kovaa, ” Heiskanen tuumii jälkeenpäin.  <\/span>Päärakennuksen valmistumiseen ajoi pakottava tunne saada aikaiseksi, nyt voi jo tehdä kevyemmin, kuin harrastuksen vuoksi.<\/span><\/p>\n

Hakoapajan Aikhikylä on toiminut matkailuyrityksenä 90-luvulta asti ja vuosien aikana elämäntyö on pikkuhiljaa muuttunut nähtävyydeksi. Haaveena oli joskus, että matkailijat tulisivat jopa linja-autolla pihaan. ”Ja sit kun se ensimmäinen bussiryhmä tuli, sit tuntu et hei, en tainnukkaa tehä ihan turhaan. Se oli niin hieno hetki, ” Heiskanen muistelee. Nykyisin kävijöitä on tuhansia vuodessa. Heiskasen ei ole kuitenkaan tarkoitus tehdä suurta bisnestä, kyse on henkilökohtaisemmasta projektista.<\/span><\/p>\n

Vuonna 2017 tuli 40 vuotta täyteen siitä, kun Heiskanen aloitti tukkien sukelluksen. Nykyisin HakoApajaan kuuluu parikymmentä uppopuista rakennusta. Rakentamisen vastapainoksi Heiskanen on ehtinyt myös maalaamaan luontoaiheisia tauluja. Myrsky, norppa kevätjäällä, kalastajat ja linnut esiintyvät Heiskasen harmaa-musta-valkoisissa tauluissa. Taulujen värit ovat samat kuin tukeissa, kuin muistumana sadoista ja taas sadoista sukelluksista, tukkien nostamisesta päivänvaloon Hietajärven pimeydestä.<\/span><\/p>\n

HakoApaja <\/a><\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n\n\n

<\/source><\/source>\"\"<\/picture><\/figure>\n\n\n\n
<\/div>\n\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

ITE SAIMAALLA. Esa Heiskasen el\u00e4m\u00e4nty\u00f6, HakoApaja Rantasalmen Porosalmella koostuu uppotukeista rakennetusta, massiivisesta p\u00e4\u00e4rakennuksesta, pihapiirin n\u00e4yttelyrakennuksista ja useista pienemmist\u00e4 rantatuvista, joita voi vuokrata. Kokonaisuuteen kuuluu my\u00f6s tilataideteos \u201dSavotanraitti\u201d – mielikuvamaailma menneilt\u00e4 mets\u00e4ty\u00f6ajoilta.<\/p>\n","protected":false},"author":6,"featured_media":3647,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"tags":[12,13,17,22],"post_subject":[],"posts_type":[7],"class_list":["post-2210","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","tag-etela-savo","tag-ite-saimaalla","tag-ite-taide","tag-kansanluovuus","posts_type-blogit"],"acf":[],"lang":"fi","translations":{"fi":2210},"pll_sync_post":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2210","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/wp-json\/wp\/v2\/users\/6"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2210"}],"version-history":[{"count":7,"href":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2210\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":20951,"href":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2210\/revisions\/20951"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/wp-json\/wp\/v2\/media\/3647"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2210"}],"wp:term":[{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=2210"},{"taxonomy":"post_subject","embeddable":true,"href":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/wp-json\/wp\/v2\/post_subject?post=2210"},{"taxonomy":"posts_type","embeddable":true,"href":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/wp-json\/wp\/v2\/posts_type?post=2210"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}