{"id":17417,"date":"2023-06-29T16:13:46","date_gmt":"2023-06-29T13:13:46","guid":{"rendered":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/?p=17417"},"modified":"2023-06-30T10:40:19","modified_gmt":"2023-06-30T07:40:19","slug":"tama-voisi-olla-ihmisten-ja-elainten-taivas-maija-hyvonen-hossainin-pielistinen-taidekahvila-elama-ja-teot","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/tama-voisi-olla-ihmisten-ja-elainten-taivas-maija-hyvonen-hossainin-pielistinen-taidekahvila-elama-ja-teot\/","title":{"rendered":"”T\u00e4m\u00e4 voisi olla ihmisten ja el\u00e4inten taivas” – Maija Hyv\u00f6nen-Hossainin pielistinen taidekahvila, el\u00e4m\u00e4 ja teot"},"content":{"rendered":"\n

”T\u00e4m\u00e4 voisi olla ihmisten ja el\u00e4inten taivas” – Maija Hyv\u00f6nen-Hossainin pielistinen taidekahvila, el\u00e4m\u00e4 ja teot<\/h1>
29.6.2023<\/span><\/div>\n\n\n

<\/h2>\n\n\n\n


 
 
Postikortissa kirjavanväriset hevoset tanssivat ruokapöydällä taidokkaassa maalauksessa. Toisella puolen on mustekynällä piirretty sarjakuvamainen Transit -auto, joka ajaa kuutamossa pitkin pellonreunaa. Auton kyljessä lukee MUSTA MAIJA Herttoniemi, ja alareunassa teksti ”Riippuvaisten salonki”.  
 
Musta Maija on munkkileipuri, taiteilija, galleristi ja yllytyshulluttelija Maija Hyvönen-Hosseinin kahvilan ja hänen itsensä lempinimi, yleisesti käytetty poliisiauton leikillinen nimi, ja korttipelin patarouva, jota ei voi kaataa, eikä sitä voi millään kortilla kaataa. Se on myös Hekido – jalkapalloseuran virallisen, joukkuetta peleihin kuljettaneen auton nimi. Yksi tunnetuimpia ja legendaarisimpia Maijan töistä on vasta muutama vuosi sitten suljettu Kivennokan kesäkahvila, joka oli rakastettu ja tunnettu paitsi itse Maijasta, maukkaista ja suurista munkeista, taiteesta ja iloisesta, sallivasta ja hyväksyvästä hurlumhei -meiningistä, missä kaikki luontokappaleet ovat yhtä lailla läsnä yhteisen taivaan alla ilman, ei tikapuilla toinen ylempänä, toinen alempana, vaan maan kamaralla kaikki yhdessä.

Maija Hyvönen-Hossain<\/strong> (s. 1948) kasvoi Ylä-Savossa, maaseudun sydämessä, Pielavedellä. Pielavedestä on myös saanut nimensä toinen Maijan edustamista ja luomista taidesuuntauksista, pielismi. Pielismissä on Maijan mukaan kysymys siitä, miten olla oikein pielessä. Sekin on taitolaji, onko oikein vai väärin pielessä. Toisessa postikorteista keihästetään niin suurta porsasta, että härkäkin jää pieneksi sen rinnalla. Takapuolella on kuva, jossa kissat roikkuvat luudasta, jonka päässä on kahvipannu. ”Riippuvaisten salonki”, lukee piirustuksen alla. Se on siskon piirtämä. Koulut ja pienen kotipaikkakunnan ahdasmielisyys ja uskonnollisuus siihen liittyvine traumoineen jäivät kuitenkin Maijan osalta taakse, kun hän lähti Pielavedeltä Helsinkiin 14 -vuotiaana. Siitä pitäen hän on elättänyt itsensä omalla työllään.
 
Puhe rahoista ja koulutuksista ei kuitenkaan kiinnosta Maijaa yhtään. Toinen keskeinen taidesuuntaus Hyvönen-Hosseinin elämässä on hupismi. Katselemme videota, jossa muumiasuihin pukeutuneet nuoret ovat kaupassa ostamassa sianpotkaa ja nenälle riputellaan hiivaa ja jauhoja. ”Muumit lähtivät leipomaan”, Maija nauraa videolle kuvatulle performanssille.  
 
Nyt postikortit sijaitsevat Herttoniemessä Maijan omistamassa liike\/työhuone\/galleria -tilassa, joka on samalla Hyvönen-Hossainin, hänen sisarensa ja Niksu -kissan koti. Sänky ja keittiökulmaus ovat sijoitettuina kipsisäkkien, tarvikkeiden, vanhojen valokuvien, C-kasettien ja VHS -nauhojen, teosten, suurten maalausten, ystävien tekemien teosten, kahvikuppien, Kivennokassa sijainneen kesäkahvilan ja oman kahvilan pihalta ja ympäristöstä talteen otetuttujen kylttien ja patsaiden sekaan. Vanhoja kirjoja ja julkaisuja, kuten Mayankielinen, pikkupojalta ostettu raamattu, kirja Mannerheimista, ja omista töistä kirjoitettuja artikkeleita lojuu sikin sokin pitkin kotia, eikä kukkien ja henkilöautojen kuvien kirjomaan takkiin ja värikkääseen villapipoon pukeutunut Maija erotu tilassa olevasta taiteesta mitenkään.

Saumattomuus, yhteys luonnon ja ihmisen, työn ja muun elämän, asiakkaan ja vieraan, taiteen ja arkisen välillä kuvastaakin parhaiten Maijan elämäntyötä, ja sanomaa. ”Tällä hetkellä maailma on kaaostilassa”, sanoo Maija. ”Tämä voisi olla ihmisten ja eläinten taivas.” Pronssi- ja kipsimitaleihin erikoistunut, maalauksia ja veistoksia yhä kodissaan tekevä Maija Hyvönen-Hossain kokee tallentavansa suomalaista kulttuurihistoriaa töissään. Hän haluaa tuoda iloa elämään, jossa on nähnyt ja näkee ympärillään monenlaista kurjuutta, vaikka omassa sitä ei ole ollutkaan.
 
Porsaat, kissat, koirat, kanat, hevoset ja kukot toistuvat työssä toisensa jälkeen, ja paistamaton liha on pöydällä myös ihan oikeassa elämässä Maijan kahvilassa. Kuvissa kahvilan terassin pöydillä seisoo milloin kukko, milloin vuohi. Sorsat tepsuttelevat sisälle ja ulos. Valkoinen suuri labradorinnoutaja lempsuttelee kahvilan keittiöön ja nappaa munkkirinkilän suuhunsa, ja sitten lähtee tiehensä. Maijasta huokuva yhteys luontoon, hyväntekeväisyys, vieraanvaraisuus, lempeä kohtaaminen ja avoimuus tulevat esiin myös hellissä muistelmissa siitä, miten sodan käynyt ja sodan jäljistä kärsinyt oma isä aikoinaan kohteli eläimiä. Isä tainnutti teuraalle menevän eläimen siten, ettei se tuntenut kipua, eikä ehtinyt älytä mitään.  
 
Sota ja halu rauhaan tulee esiin myös mitaleissa, isälle maalatussa talvisota -maalauksessa, ja elämän ja luonnon monimuotoisuutta, kulttuurien ja kielten rikkautta, naisten, lasten ja eläinten oikeuksia ja voimaa kaikkialla tursuavista töistä. Maija Hyvönen-Hossainin galleriakodissa muiden ja omat teokset, oma itse ja eläimet ovat tasa-arvoisesti sikinsokin ja osa kokonaisteosta. Myös Maijan kahvilassa taide, asiakkaat ja vieraat, luonto ja eläimet sulautuivat sopuisasti yhteen riemua ja elämäniloa tihkuvaksi tanssiksi. Tapahtumiin kuului esimerkiksi häät pihalla olevan koivun kanssa, napatanssia ja muita performansseja: luonnollinen lajienvälinen suhde kaikkeen ja hierarkiton luontosuhde on kaiken keskiössä.

Eräskin kesäkahvilan asiakas ei ollut voinut ostaa jäätelöä, koska rakennuksessa oli sika. ”Eihän se sika siellä pakastimessa ollut. Varmaan sillä oli itsellään pakastimessa kinkku sen sijaan.” Tällainen reaktio on vain pisara meressä ymmärtämättömyydessä, mitä eläinten ja luonnon keskellä, paljon maatilan töitä lapsena tehnyt Maija on saanut kohdata. Maija Hyvönen-Hossain onkin tehnyt mitalin esimerkiksi Brigitte Bardotille, joka on puolustanut eläimiä. Mitaleita löytyy ja tulee esiin joka kulmasta. Niitä on tehty kipsistä ja pronssista, avattavia, koottavia, käännettäviä versioita. Kaikkiin liittyy henkilökohtainen suhde: mitali on tehty tutulle tai ihmiselle, joka on herättänyt ajatuksia.

Nauhoilla vilahtaa myös kuvia teosten valmistumisesta, possusta, joka saa tekoripset lattiaharjan hapsuista ja sinisestä possusta, jolla on silmät tippuneet talven aikana. ”Se ei ole halunnut nähdä tätä maailmaa”, sanoo Maija filmillä.

”Laitetaan uudet silmät. Jos se tästä vaikka paranisi”.  <\/p>\n\n\n\n

<\/source><\/source>\"\"<\/picture>
Maija ja kilipukit matkalla kauppatorille kahville. Maijan elämäntyö on ollut jakaa ympärilleen kauneutta, iloa ja hyvää oloa. Kuva: Maijan arkistot. <\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
<\/source><\/source>\"\"<\/picture>
Maijan ja Kivennokan kesäkahvilan ympärille kehkeytyi lämminhenkinen, tervetullut ja hyväksyvä yhteisötaiteellinen ilmapiiri, jossa eläimet ja oleminen olivat sallittuja kaikin tavoin. Tärkeily ja ihmisten korkeakulttuuriset hierarkiat toimivat siellä lähinnä itseironian, ilon ja huumorin lähteenä. <\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
<\/source><\/source>\"\"<\/picture>
Maija kasvoi luontevassa ja rakastavassa yhteydessä luontoon eläinten keskellä. Kuva nuoruuden ajoilta. Kuva: Maijan arkisto. <\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
<\/source><\/source>\"\"<\/picture>
Maija piirsi ja taiteili jo lapsena. Äiti oli lähettänyt lahjakkaan tytön piirustuksia Savon Sanomiin. Maijalle taide ei ole itsetarkoitus eikä itsen tuomista esille, vaan taiteessa kysymys on kaikesta, olemisesta, vapaasta tekemisestä. Siihenkään ei liity sen kummempaa arvon kysymystä, vaan pelkkää harmoniaa kokonaisolemisen suhteen. <\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
<\/source><\/source>\"\"<\/picture>
Naisten pankki -mitali, jossa on myös kolme osaa, sisältää kuvat ompelukoneesta, kanoista ja Malala Yousafzaista, joka on pakistanilainen pataaniheimoon kuuluva, vuonna 1997 syntynyt Nobel-palkittu rauhanaktivisti. Hänet tunnetaan lasten oikeuksien puolestapuhujana ja blogiaktivistina, joka kirjoitti salanimellä BBC:n urdunkieliseen blogiin jo 11 -vuotiaana. Suomen Mitalitaiteen kilta palkitsi Hyvönen-Hossainin mitalin Kulkutauti leviää vuonna 2021 vuosimitalikilpailussa kolmanneksi parhaan palkinnolla. <\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
<\/source><\/source>\"\"<\/picture>
Tekeillä olevat pensselipossut, mitalit ja muut työt toivottavat Herttoniemessä hyvää huomenta. Kuva: Maijan arkistot<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
<\/source><\/source>\"\"<\/picture>
Maijan koti on pulppuava, loputon taiteen, valokuvien ja teosten iloinen kaaos. Rauha, tanssi ja halu harmoniseen yhteiseloon lävistää kaiken mihin Maija on koskenut. Punavankien tekemä kantele on yksi soittimista, joita lojuu kipsiteosten ja tarvikkeiden seassa työhuone-kodissa. Kuvassa Niksukissa, punavankien tekemä kantele ja ukrainalaisen taiteilijan Tigneh Negashin maalaus. Kuva: Maijan arkistot

<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
<\/source><\/source>\"\"<\/picture>
Kesäkahvila oli täynnä suuria, värikkäitä maalauksia, hymyileviä, nauravia lapsia ja aikuisia, sorsia, vuohia, kanoja ja lampaita ja valtavia munkkirinkilävuoria lautasella. Maija oli mennyt kahvilaan aamuisin töihin ja lopettanut sitten, kun oli alkanut väsyttää. Kahvila oli täynnä soittimia, ja niihin sai tarttua kuka vain, milloin vain. Maijan arkistovideoilla näkyykin mittava esiintyjäkaarti, muistoja vuosien takaa: sokea kurdi soittamassa viulua, koira laulamassa, egyptiläinen tanssija, tanssiva koivu. Koivu on itseasissa puku, johon on pukeuduttu vihkiäisiin, joissa Maija avioitui Herttoniemen kahvilan edustalla olleen suuren puun kanssa. Häissä morsian oli pukeutunut punaiseen napatanssijattaren asuun ja huntuun, Niilo Tarvajärvi toimittanut vihkitoimituksen ja latinalais-amerikkalainen Siboné Oroza<\/strong> oli laatinut sekä esittänyt tilaisuudessa tangon. Häätanssi tanssittu tietenkin häitä varten valmistetun sahapukin kanssa.  Kuva: Maijan arkistot<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
<\/source><\/source>\"\"<\/picture>
Huumori, leikki ja oivallus tunkevat töistä läpi. ”Tässä on Pekka Puodan sääpallo”, sanoo Maija, ja kipsipallo levittyy kolmeen osaan. Jokaisesta osiosta kääntyy uusi teos esiin. ”Kyllä niihin saa koskea. Jos menee rikki, ei minua haittaa, se on kipsiä, teen uusia. Niitä särkyy tämän tästä”.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
<\/source><\/source>\"\"<\/picture>
Maija Hyvönen-Hossain asuu kahvila-työhuone-galleriatilassa Helsingin Herttoniemessä. Tänä kesänä töitä on näytteillä Herttoniemen kirjastossa, syksyllä Iisalmessa nähdään mitalitaidetta. Kodin yhteydessä on vehreä puisto, joka on anottu kaupungilta yhteiseen käyttöön, ja täytetty veistoksilla, patsailla ja kukkasilla.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n
jaa sosiaalisessa mediassa:<\/span>\n \n
<\/svg><\/div>\n <\/a>\n \n
<\/g><\/clipPath><\/defs><\/svg><\/div>\n <\/a>\n <\/div><\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

  Postikortissa kirjavanväriset hevoset tanssivat ruokapöydällä taidokkaassa maalauksessa. Toisella puolen on mustekynällä piirretty sarjakuvamainen Transit -auto, joka ajaa kuutamossa pitkin pellonreunaa. Auton kyljessä lukee MUSTA MAIJA Herttoniemi, ja alareunassa teksti ”Riippuvaisten salonki”.   Musta Maija on munkkileipuri, taiteilija, galleristi ja yllytyshulluttelija Maija Hyvönen-Hosseinin kahvilan ja hänen itsensä lempinimi, yleisesti käytetty poliisiauton leikillinen nimi, ja korttipelin patarouva, jota […]<\/p>\n","protected":false},"author":47,"featured_media":17489,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"tags":[],"post_subject":[],"posts_type":[],"class_list":["post-17417","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry"],"acf":[],"lang":"fi","translations":{"fi":17417},"pll_sync_post":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/17417","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/wp-json\/wp\/v2\/users\/47"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=17417"}],"version-history":[{"count":19,"href":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/17417\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":17508,"href":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/17417\/revisions\/17508"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/wp-json\/wp\/v2\/media\/17489"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=17417"}],"wp:term":[{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=17417"},{"taxonomy":"post_subject","embeddable":true,"href":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/wp-json\/wp\/v2\/post_subject?post=17417"},{"taxonomy":"posts_type","embeddable":true,"href":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/wp-json\/wp\/v2\/posts_type?post=17417"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}