{"id":12251,"date":"2017-07-27T20:11:00","date_gmt":"2017-07-27T17:11:00","guid":{"rendered":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/?p=12251"},"modified":"2022-02-06T20:16:59","modified_gmt":"2022-02-06T18:16:59","slug":"pakkausjatteesta-syntyi-aleppo","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/pakkausjatteesta-syntyi-aleppo\/","title":{"rendered":"Pakkausj\u00e4tteest\u00e4 syntyi Aleppo"},"content":{"rendered":"\n

Pakkausj\u00e4tteest\u00e4 syntyi Aleppo<\/h1>
27.7.2017<\/span><\/div>
Blogit<\/div><\/div>

ITE PIRKANMAALLA \/ Ylöjärvi
Teksti ja kuvat Leena Peltokangas<\/p>\n\n\n\n

Kotitalouksiin kertyvä pakkausjäte on saanut uuden elämän Ylöjärven Siivikkalassa. Tapio Holopaisen kotiateljeessa erilaiset laatikot ja kotelot saavat pintaansa tasoitetta ja valkoista maalia. Syntyy abstrakteja veistoksia, yksi niistä kuvaa syyrialaisen Aleppon kaupungin tuhoa.<\/strong><\/p>\n\n\n\n

<\/source><\/source>\"\"<\/picture><\/figure>\n\n\n\n
<\/source><\/source>\"\"<\/picture><\/figure>\n\n\n\n

Tapio Holopaisen omakotitalon työtilassa tehtiin aikanaan koristeita leipomoille; ruusuja ja hääpareja täytekakkujen päälle. Nyt tila on omistettu abstraktille taiteelle. Seinät ovat täynnä maalauksia ja heti sisään tullessa huomio kiinnittyy valkoisiin veistoksiin.<\/p>\n\n\n\n

– Mikä tahansa kotiin tuleva jätetavara saattaa saattaa päätyä veistokseen. Tutkin muotoja ja sommittelen niistä teoksen. Kaikenlaiset pakkaukset ja pahvit, sähköjohdon pätkät, maitopurkit, shampoopullot, korkit ja styroksit käyvät materiaaliksi.<\/p>\n\n\n\n

– Valkoinen on kaunista ja jotenkin ajattelen, että valkoinen väri puhdistaa roskan joksikin muuksi, kertoo Holopainen.<\/p>\n\n\n\n

Vanhusten ateriapalvelun muovikotelot, sairaalan napapiikit tai pariton hanska ovat nekin päätyneet Holopaisen teoksiin. Hanaviinipakkauksista ja styroksista on syntynyt kaikkein kookkain veistos, joka kuvaa Syyrian sodassa tuhottua Aleppoa.<\/p>\n\n\n\n

– Tämä teos syntyi, kun katselin televisiosta niitä sortuneita rakennuksia. On ihan käsittämätöntä, että tällaisia sotia käydään. Ei tätä tahdo ymmärtää, huokaa Holopainen.<\/p>\n\n\n\n

<\/source><\/source>\"\"<\/picture><\/figure>\n\n\n\n

Maalauksia ja tussipiirustuksia<\/strong><\/h3>\n\n\n\n

Tapio Holopaisen maalausten muotokieli on geometristä, se perustuu usein matematiikkaan. Monissa teoksissa toistuvat tietyt luvut, kuusi tai yhdeksän.<\/p>\n\n\n\n

– Ehkä yrittäjänä joutui niin paljon pelaamaan numeroiden kanssa, että se jäi jotenkin päälle, kertoo Holopainen.<\/p>\n\n\n\n

Maalausten värimaailma on hillittyä ja poikkeus vahvistaa säännön. Yksi teoksista räiskyy värejä ja sen syntyhistoria viittaakin Etiopiaan.<\/p>\n\n\n\n

– Olin 80-luvulla Kirkon ulkomaanavun hommissa Etiopiassa, teimme erilaisia korjaus- ja rakennustöitä avustusklinikoille. Paikallinen värimaailma vaikutti voimakkaasti ja näkyy myös tässä maalauksessa.<\/p>\n\n\n\n

<\/source><\/source>\"\"<\/picture><\/figure>\n\n\n\n

Juuri kun olen lähdössä Tapion luota, hän kaivaa esiin kansion numero 10. Se on täynnä pieniä tussipiirustuksia. Niitä on todellakin kymmenen isoa kansiota täynnä, siististi järjestettynä. Lisäksi vielä kolme suurikokoista nidottua kirjaa, joihin on talletettu voipaperille tehtyjä tussitöitä. Edelleen ollaan abstraktin äärellä.<\/p>\n\n\n\n

– Huomaatko, että tämä pinta koostuu oikeastaan kirjaimista, kysyy Holopainen.<\/p>\n\n\n\n

Joihinkin piirustuksiin on yhdistetty myös lehdistä revittyä tekstiä tai kuvia kollaasimaisesti. Tussitöitä on kuulemma kaikkiaan yli 400 kappaletta.<\/p>\n\n\n\n

<\/source><\/source>\"\"<\/picture><\/figure>\n\n\n\n
\n
\n
<\/source><\/source>\"\"<\/picture><\/figure>\n<\/div>\n\n\n\n
\n
<\/source><\/source>\"\"<\/picture><\/figure>\n<\/div>\n<\/div>\n\n\n\n
\n
\n
<\/source><\/source>\"\"<\/picture><\/figure>\n<\/div>\n\n\n\n
\n
<\/source><\/source>\"\"<\/picture><\/figure>\n<\/div>\n<\/div>\n\n\n\n
\n
\n
<\/source><\/source>\"\"<\/picture><\/figure>\n<\/div>\n\n\n\n
\n
<\/source><\/source>\"\"<\/picture><\/figure>\n<\/div>\n<\/div>\n\n\n\n
\n
\n
<\/source><\/source>\"\"<\/picture><\/figure>\n<\/div>\n\n\n\n
\n
<\/source><\/source>\"\"<\/picture><\/figure>\n<\/div>\n<\/div>\n\n\n\n
\n
\n
<\/source><\/source>\"\"<\/picture><\/figure>\n<\/div>\n\n\n\n
\n
<\/source><\/source>\"\"<\/picture><\/figure>\n<\/div>\n<\/div>\n\n\n\n

Taiteen tekeminen on elämän suola<\/strong><\/h3>\n\n\n\n

Tapio Holopainen on siis varsin tuottelias tekijä ja lisäksi aktiivinen taidekentän toimija. Hän on ollut perustamassa Ylöjärven taideyhdistystä ja mukana myös Pirkka-Hämeen Kuvataiteilijoissa sekä toiminut aktiivisesti suojelukiistassa vanhan Räikän kartanon puolustamiseksi.<\/p>\n\n\n\n

– Olen vuodesta 1974 asti taiteillut. Kyllä taiteen tekeminen on minulle elämän suola, ilman tätä ei pää kestäisi.<\/p>\n\n\n\n

– Näyttelyissäkin töitäni on ollut, mutta aika vaikeaa on ollut saada niitä esille, kun ei ole taiteen koulutusta takana.<\/p>\n\n\n\n

<\/source><\/source>\"\"<\/picture><\/figure>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

Tapio Holopainen on perustanut yhdessä Jari Antilan kanssa Hämeenkyröön Pinsiön taidepuiston<\/a>, jossa on jatkuvasti muuttuva ja kehittyvä taidenäyttely.<\/strong><\/p>\n\n\n

jaa sosiaalisessa mediassa:<\/span>\n \n
<\/svg><\/div>\n <\/a>\n \n
<\/g><\/clipPath><\/defs><\/svg><\/div>\n <\/a>\n <\/div><\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

ITE PIRKANMAALLA \/ YlöjärviTeksti ja kuvat Leena Peltokangas Kotitalouksiin kertyvä pakkausjäte on saanut uuden elämän Ylöjärven Siivikkalassa. Tapio Holopaisen kotiateljeessa erilaiset laatikot ja kotelot saavat pintaansa tasoitetta ja valkoista maalia. Syntyy abstrakteja veistoksia, yksi niistä kuvaa syyrialaisen Aleppon kaupungin tuhoa. Tapio Holopaisen omakotitalon työtilassa tehtiin aikanaan koristeita leipomoille; ruusuja ja hääpareja täytekakkujen päälle. Nyt tila […]<\/p>\n","protected":false},"author":7,"featured_media":12270,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"tags":[],"post_subject":[],"posts_type":[7],"class_list":["post-12251","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","posts_type-blogit"],"acf":[],"lang":"fi","translations":{"fi":12251},"pll_sync_post":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/12251","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/wp-json\/wp\/v2\/users\/7"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=12251"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/12251\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":12272,"href":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/12251\/revisions\/12272"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/wp-json\/wp\/v2\/media\/12270"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=12251"}],"wp:term":[{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=12251"},{"taxonomy":"post_subject","embeddable":true,"href":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/wp-json\/wp\/v2\/post_subject?post=12251"},{"taxonomy":"posts_type","embeddable":true,"href":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/wp-json\/wp\/v2\/posts_type?post=12251"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}