{"id":12154,"date":"2017-07-07T17:02:00","date_gmt":"2017-07-07T14:02:00","guid":{"rendered":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/?p=12154"},"modified":"2022-02-06T17:03:44","modified_gmt":"2022-02-06T15:03:44","slug":"kiehtovat-kivet","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/kiehtovat-kivet\/","title":{"rendered":"Kiehtovat kivet"},"content":{"rendered":"\n

Kiehtovat kivet<\/h1>
7.7.2017<\/span><\/div>
Blogit<\/div><\/div>

ITE PIRKANMAALLA \/ Pirkkala
Teksti ja kuvat Lauri Seppä<\/h4>\n\n\n\n

Kivitaiteilija Ritva Luukkasen koti sijaitsee luonnonkauniilla niemellä Pyhäjärven rannalla Pirkkalassa. Kodin sisä- ja ulkopuolella on pinoittain kiviä, joista syntyy näyttäviä ja yksityiskohtaisia kivimosaiikkeja.<\/strong><\/p>\n\n\n\n

<\/source><\/source>\"\"<\/picture><\/figure>\n\n\n\n

”Ihmeelliset kivet meillä Suomessa”, toteaa Luukkanen täynnä ihastusta ja kunnioitusta hänelle rakasta luonnonmateriaalia kohtaan. Luukkanen kerää ja käsittelee kivet itse. Kaikki lähtee liikkeelle luonnossa liikkumisesta ja materiaalin etsimisestä. Löytyneet kivet kulkevat pakettiauton kyydissä kotiin, jossa taiteilija murskaa ne vasaralla, jättäen jokaiselle kivelle sen ominaisen pinnan. Murskatun materiaalin hän kiinnittää lastulevylle kivimassalla. ”Elokuussa lähden seuraavan kerran Lappiin ja sieltä tulee sen 500 kiloa kiveä”, kivitaiteilija kertoo.<\/p>\n\n\n\n

<\/source><\/source>\"\"<\/picture><\/figure>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

Suurten teosten parissa menee helposti vuosi, vaikka työtunteja kertyy päivässä kymmenen. Jokainen murskattu kivenpalanen on asetettava kerrallaan lyijykynällä tehdyn luonnoksen mukaisesti.<\/p>\n\n\n\n

Ensimmäinen teos syntyi sattumalta 70-luvun puolessa välissä Luukkasen havahduttua lapsensa takan eteen tuoman kiven kauneudesta. Hän muistelee hetkeä: ”Äkkiä leka, äkkiä joku pohja! Ja syntyi se ensimmäinen työ nimeltä Aristokraatti”. Tätä ennen hän oli tehnyt taidetta useilla erilaisilla menetelmiä, mutta kiven käsitteleminen vei Luukkasen mennessään. ”Siinä jäi ne pensselit ja kaikki”, muistelee Luukkanen ja korostaa kuinka ”se oli niin uskomaton voima, kun hakkasi sitä kiveä palasiksi”. Taito kiven työstämiseen oli jo valmiina Luukkasen mielessä, se piti vain löytää.<\/p>\n\n\n\n

<\/source><\/source>\"\"<\/picture><\/figure>\n\n\n\n
<\/source><\/source>\"\"<\/picture><\/figure>\n\n\n\n

Osa Luukkasen teoksista on muotokuvia, joita häneltä myös tilataan. Muita toistuvia aiheita ovat Raamatulliset teemat, Kalevala ja luonto. Sitkeä ja intohimoinen elämäntyö on saanut ansaitsemaansa kunnioitusta ja huomiota ympäri maailman. Näyttelyitä on ollut ympäri Eurooppaa ja Yhdysvalloissa. Luukkasen suurin teos nimeltään Sananvapaus (3mx2m) on Urpo Lahtisen kokoelmissa Tampereella. Myös Vatikaanin taidemuseo omistaa yhden Luukkasen teoksen nimeltään Paimen.<\/p>\n\n\n\n

Luukkaselta on ilmestynyt myös kymmenen kirjaa ja hän on kuvittanut kuvittanut vuonna 2011 ilmestyneen persiankielisen nuorten Kalevalan. Luukkosen suurin ”kirja” on kuitenkin 1990-luvun alussa kolmen vuoden työstämisen tuloksena syntynyt Isä Meidän –kivimosaiikkirukouskirja, joka myös on kiertänyt Euroopassa ja saanut vuonna 1994 huomionosoituksen myös Paavi Johannes Paavali II:lta.<\/p>\n\n\n\n

<\/source><\/source>\"\"<\/picture><\/figure>\n\n\n\n
<\/source><\/source>\"\"<\/picture><\/figure>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n

jaa sosiaalisessa mediassa:<\/span>\n \n
<\/svg><\/div>\n <\/a>\n \n
<\/g><\/clipPath><\/defs><\/svg><\/div>\n <\/a>\n <\/div><\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

ITE PIRKANMAALLA \/ PirkkalaTeksti ja kuvat Lauri Seppä Kivitaiteilija Ritva Luukkasen koti sijaitsee luonnonkauniilla niemellä Pyhäjärven rannalla Pirkkalassa. Kodin sisä- ja ulkopuolella on pinoittain kiviä, joista syntyy näyttäviä ja yksityiskohtaisia kivimosaiikkeja. ”Ihmeelliset kivet meillä Suomessa”, toteaa Luukkanen täynnä ihastusta ja kunnioitusta hänelle rakasta luonnonmateriaalia kohtaan. Luukkanen kerää ja käsittelee kivet itse. Kaikki lähtee liikkeelle luonnossa […]<\/p>\n","protected":false},"author":7,"featured_media":12157,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"tags":[],"post_subject":[],"posts_type":[7],"class_list":["post-12154","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","posts_type-blogit"],"acf":[],"lang":"fi","translations":{"fi":12154},"pll_sync_post":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/12154","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/wp-json\/wp\/v2\/users\/7"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=12154"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/12154\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":12162,"href":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/12154\/revisions\/12162"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/wp-json\/wp\/v2\/media\/12157"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=12154"}],"wp:term":[{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=12154"},{"taxonomy":"post_subject","embeddable":true,"href":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/wp-json\/wp\/v2\/post_subject?post=12154"},{"taxonomy":"posts_type","embeddable":true,"href":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/wp-json\/wp\/v2\/posts_type?post=12154"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}