{"id":12084,"date":"2017-08-07T00:50:00","date_gmt":"2017-08-06T21:50:00","guid":{"rendered":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/?p=12084"},"modified":"2022-02-06T00:51:37","modified_gmt":"2022-02-05T22:51:37","slug":"betonikeiju-ja-vedenneito","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/betonikeiju-ja-vedenneito\/","title":{"rendered":"Betonikeiju ja vedenneito"},"content":{"rendered":"\n

Betonikeiju ja vedenneito<\/h1>
7.8.2017<\/span><\/div>
Blogit<\/div><\/div>

ITE PIRKANMAALLA \/ Mänttä-Vilppula
Teksti ja kuvat Lauri Seppä<\/h4>\n\n\n\n

Epäonnistuminen ei ole vaihtoehto, kuvailee Sini Virkajärvi asennettaan haastavaa veistomateriaalia kohtaan. Lähtökohdiltaan rakennusten perustuksiin käytettäväksi kehitetty betoni on massaa, jonka käsittely ja muovaaminen luovat omat haasteensa, joiden ylittäminen vaatii tekijältä luovuutta ja kokeellisuutta.<\/strong><\/p>\n\n\n\n

– En ole niitä pussin ohjeita ikinä edes katsonut, kertoo Sini.<\/strong><\/p>\n\n\n\n

<\/source><\/source>\"\"<\/picture><\/figure>\n\n\n\n
<\/source><\/source>\"\"<\/picture><\/figure>\n\n\n\n

– Mulla on vähän sellanen animistinen ajattelutapa näiden betoniveistosten kanssa, toteaa Sini Virkajärvi kotipihallaan majailevista keijuista ja vedenneidosta, jotka on valmistettu betonista polyuretaani-, styroksi- ja harjateräspohjan päälle.<\/p>\n\n\n\n

– En mä muuten sillä tavalla ajattele, hän jatkaa ja kuvailee, kuinka pitkän valmistusprosessin myötä tekijän ja teoksen välille syntyy ainutlaatuinen side. Ulkopuoliselle katsojalle tämä voi välittyä teoksen nimen tai taiteilijan kanssa käydyn keskustelun myötä, mutta taiteilijan ja teoksen välinen side on uniikki. Samoin se mitä tekijä onnistuessaan saa.<\/p>\n\n\n\n

– Itsensä ylittäminen ja taidoissa kehittyminen ovat parhaita asioita mitä tästä seuraa, hän kertoo.<\/p>\n\n\n\n

<\/source><\/source>\"\"<\/picture><\/figure>\n\n\n\n
<\/source><\/source>\"\"<\/picture><\/figure>\n\n\n\n

Sosiaalisen median mahdollistama jakaminen ja oman tekemisen tuominen julkiseksi tarjoaa myös itseoppineille taiteilijoille väylän yleisön ja samasta asiasta kiinnostuneiden tavoittamiseen. Sinin teoksilla ja patsailla on faneja ympäri maailman. Facebook, blogi ja Instagram tuovat teokset nähtäviksi ja koettaviksi vaikka ne fyysisesti sijaitsevat pihamaalla Ylä-Pirkanmaalla Mänttä-Vilppulassa. Vaikka Sini on tehnyt hahmoja betonista vasta neljä vuotta, ovat ne herättäneet ihastusta ja kiinnostusta siinä määrin, että häneltä tilattu niitä jo paljon.<\/p>\n\n\n\n

<\/source><\/source>\"\"<\/picture><\/figure>\n\n\n\n
<\/source><\/source>\"\"<\/picture><\/figure>\n\n\n\n


Betonitaiturin osaaminen ei rajoitu vain yhteen materiaaliin. Sini toimii freelance-puvustajana, on koristanut kotiaan ja pihamaata omilla sisustusratkaisuilla sekä välittänyt itsetekemisen riemua ja taitoa myös lapsilleen. Syksyllä 2017 hän on perustamassa kangaskauppaa Mäntän keskustaan. Sinin töitä voi tarkastella Tylliritari-blogin<\/a> kautta ja Instagramissa<\/a>. Kaukaisissa haaveissa siintää pihan kattava patsaspuisto – tätä jäämme mielenkiinnolla odottamaan!<\/p>\n\n\n

jaa sosiaalisessa mediassa:<\/span>\n \n
<\/svg><\/div>\n <\/a>\n \n
<\/g><\/clipPath><\/defs><\/svg><\/div>\n <\/a>\n <\/div><\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

ITE PIRKANMAALLA \/ Mänttä-VilppulaTeksti ja kuvat Lauri Seppä Epäonnistuminen ei ole vaihtoehto, kuvailee Sini Virkajärvi asennettaan haastavaa veistomateriaalia kohtaan. Lähtökohdiltaan rakennusten perustuksiin käytettäväksi kehitetty betoni on massaa, jonka käsittely ja muovaaminen luovat omat haasteensa, joiden ylittäminen vaatii tekijältä luovuutta ja kokeellisuutta. – En ole niitä pussin ohjeita ikinä edes katsonut, kertoo Sini. – Mulla on […]<\/p>\n","protected":false},"author":7,"featured_media":12085,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"tags":[],"post_subject":[],"posts_type":[7],"class_list":["post-12084","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","posts_type-blogit"],"acf":[],"lang":"fi","translations":{"fi":12084},"pll_sync_post":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/12084","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/wp-json\/wp\/v2\/users\/7"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=12084"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/12084\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":12091,"href":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/12084\/revisions\/12091"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/wp-json\/wp\/v2\/media\/12085"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=12084"}],"wp:term":[{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=12084"},{"taxonomy":"post_subject","embeddable":true,"href":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/wp-json\/wp\/v2\/post_subject?post=12084"},{"taxonomy":"posts_type","embeddable":true,"href":"https:\/\/msl.fi\/itetaide\/wp-json\/wp\/v2\/posts_type?post=12084"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}