ITE-museon kokoelmat karttuvat Aleksis Kiven päivänä 10.10.2018 Kaarina Staudinger-Loppukaarteen (1911–2013) kahdellakymmenellä akvarellityöllä. Kokonaisuudessa painottuu 1980-luku, jolloin taiteilija oli luomisvoimaisimmillaan. Teokset ovat Leena <\/strong>ja Jorma Staudingerin<\/strong> yksityiskokoelmasta.<\/p>\n\n\n\n Kokoelman lahjoittavat valitsivat lahjoituspäiväksi taiteilijan 107-vuotissyntymäpäivän. Kaarina Staudinger-Loppukaarre kuoli 102-vuotiaana vuonna 2013, ja hän maalasi elämänsä loppuun asti. Staudinger-Loppukaarteen soolonäyttely järjestettiin vuosien 2012–2013 vaihteessa K.H.Renlundin museossa.<\/p>\n\n\n\n Staudinger-Loppukaarre maalasi fantasiahahmojaan Olevaisia jo lapsesta asti. Hän oli taiteilijana itseoppinut, mutta oppi värinkäsittelyn karttapiirustuskoulussa ennen sotaa. Kolmilapsisen perheen äiti käytti kaikki vapaa-aikansa maalaamiseen. Olevaiset nousivat esiin alitajunnan pimennoista öiseen aikaan, kun muu perhe nukkui. Tapa säilyi loppuun asti. Taiteilijan laaja tuotanto käsittää yli 7000 teosta, joita on esitelty ahkerasti niin Suomessa kuin ulkomailla, pääasiassa oman perheen toimesta. ITE-taiteilijana Kaarina Staudinger-Loppukaarre tuli tunnetuksi vuonna 2005 Kiasmassa järjestetyssä Omissa maailmoissa -näyttelyssä, ja on siitä asti esitetty lukuisia kertoja ITE-näyttelyitten yhteydessä.<\/p>\n\n\n\n Museo ottaa lahjoitukset vastaan Roosin talolla (Pitkänsillankatu 39) päiväkahvien merkeissä (klo 11–13), jolloin kaikilla on mahdollisuus tulla katsomaan lahjoitettuja teoksia ja keskustelemaan lahjoittajien kanssa. Jorma Staudinger pitää myös pienen esityksen taiteilijasta.<\/p>\n\n\n\n ITE-museon kokoelmat omistaa Maaseudun Sivistysliitto. Kokoelmat on deponoitu K.H.Renlundin museolle, joka huolehtii teoksista ja teoslainoista.<\/p>\n\n\n\n Savonlinnassa asunut Kaarina Staudinger-Loppukaarre <\/strong>(s. 1911 Haapavesi) kuului samaan mystikoiden, visionäärien tai meediotaiteilijoiden joukkoon kuin outsider-taiteilijat Madge Gill (Englanti) tai Rosa Zharkih (Venäjä). Hänen mystistä maailmaansa hallitsevat Olevaiset, jotka ottavat linnun, ihmisen tai oudon eläimen hahmon. Kuvan litteässä avaruudessa ne kietoutuvat toisiinsa, täyttävät kuhisevana massana universumin, jonka selkeä ääriviiva rajaa irti taustan äärettömyydestä. Katsojalla on etuoikeus kurkistaa Staudinger-Loppukaarteen avulla Olevaisten elämään ääriään myöten maalatun kuvan ajan. Joskus he saattavat tuijottaa katsojaa takaisin kuin toteaisivat ulkopuolisen katseen ja siirtyvät sitten jatkamaan ”arkisia askareitaan”.<\/p>\n\n\n\n Fantasia-mystishahmoiset Olevaiset kuuluivat taiteilijan maailmaan lapsesta saakka, jolloin hän piirteli näkyjään hiilellä laudanpalasiin. Aikuisena Staudinger-Loppukaarre yritti ahtautua harrastajataiteilijoiden muottiin, tehdä ”oikeita maisemia”. Tällöinkään hän ei unohtanut ”lapsiaan” – kuten hän silmiensä eteen ilmestyviä Olevaisia kutsuu. Hän maalasi lapsiaan salaa öiseen aikaan, jolloin heidän oli turvallista ilmestyä ja sellaisina kuin ne hänelle ilmestyivät. Lapset ovat myös hänen parhaita ystäviään, joiden kanssa keskustelutuokio \/ maalaussessio venähtää usein pitkäksi. Joskus Olevaisten joukkoon eksyy yksittäinen ihmis- tai eläinhahmokin. ”Tauluni kuvaavat ihmisten ja eläinten keskinäistä sopua ja rauhaa”, ammentaa taiteilija pitkästä elämänviisaudestaan.<\/p>\n\n\n\n Staudinger-Loppukaarteen laaja tuotanto kattaa yli 7000 teosta. 1980- ja 90-lukujen aikana taiteilijan omaleimainen tekniikka vahvistui ja Olevaisten hahmot vakiintuivat. Maalauksissa näkyvät eri vuosien väri- ja muotovariaatiot, mm. ruskea ja vihreä kausi. Myös Espanjassa vietetyt loma-ajat näkyvät mm. hehkuvan kasvillisuuden runsautena. Staudinger-Loppukaaretta on verrattu usein myös toiseen ”luonnonlapseen”, näkyjen näkijään, venäläiseen surrealistiin Marc Chagalliin. Kriitikko, dokumentaristi Erkki Pirtola kirjoitti taiteilijasta: ”Kaarina Staudinger-Loppukaarteen kunnioitettavan iän ja hämmästyttävän terveyden ja elämänilon salaisuus on varmaankin tämä maalauksellinen yhteys Olevaisiin. Ne tervehtivät meitä terveyden ja ikuisen elämän valtakunnasta.”<\/p>\n\n\n\n Taiteilijan perhe julkaisi Kaarina Loppukaarre-Staudingerin elämästä ja tuotannosta kirjan Öiset olevaiset<\/em> tämän 90-vuotissyntympäiväjuhlan kunniaksi (2001). Staudiner-Loppukaarteen töitä on esitelty vuodesta 1964 lähtien. Taiteilijan oma perhe on aktiivisesti järjestänyt lukuisia näyttelyitä sekä kotimaassa että ulkomailla.<\/p>\n\n\n\n ITE-taiteen näyttelyissä Staudinger-Loppukaarteen töitä on esitetty vuodesta 2005 lähtien. Ensin Kiasman Omissa maailmoissa<\/em> -näyttelyssä vuonna 2005 ja seuraavana vuonna valtakunnallisessa ITE-taiteen katselmuksessa Kaikilla mausteilla<\/em> Suomen Kivikeskuksessa Juuassa. Kansainvälisistä näyttelyistä voisi mainita Moskovan Raw Art from Finland<\/em> -näyttelyn vuonna 2005, Tanskan Det’ vildt!<\/em> -näyttelyn vuonna 2006 Outsider Art -museossa Randersissa sekä pohjoismaisen näyttelykiertueen Annan konst<\/em>, joka kiersi Göteborgin taidemuseossa, Bomuldsfabrikenissa Arendalissa (Norja) ja Pohjanmaan museossa Vaasassa. Arvostetuista kansainvälisistä asiantuntijoista koostuva jury valitsi Staudinger-Loppukaarteen maalauksia Bratislavan maineikkaaseen INSITA triennaaliin vuonna 2007.<\/p>\n\n\n\n Staudinger-Loppukaarre saavutti 102 vuoden iän ja poistui keskuudestamme vuonna 2013.<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n
\n\n\n\nKaarina Staudinger-Loppukaarre<\/h2>\n\n\n\n