Blogi

Veli Granö - kesäkuu 27, 2020

Väinö Ylénin betoninen kuvakirja

Väinö ja Hilma Ylénin kotimuseo kutsuu tutustumaan yli 500 veistoksen välittämään vanhan ajan tunnelmaan. Väinö Ylén (1908–2000) poimi aiheensa ympäröivästä arjesta. Patsaat kertovat Kodisjoen ja maaseudun kadonneesta elämäntavasta, jo unohtuneista askareista. Ne viestivät myös yhteisöllisen elämän, yhdessä tekemisen arvosta. Teokset ovat autenttista kansanomaista taidetta, jonka äärellä ensihämmästys ja nauru vaihtuu pian suureen ihailuun.

Museo sijaitsee Kodisjoen keskustan tuntumassa Ylénien pientilalla, ja sitä pidetään kesäisin auki taideyhdistyksen voimin.

 

Kodisjoella vietettiin perjantaina 27.6.2020 perinteiset Väinö ja Hilma Ylénin kotimuseon kesäkauden avajaiset. Samalla avattiin raumalaisen graafikko Tommi-Wihtori Roströmin hyvin kotimuseon miljööseen sopiva yksityisnäyttely.

Yleisöä lämpimässä kesätuulessa vietettyihin kesäjuhliin oli saapunut niin naapurustosta kuin kauempaakin. Ohjelmassa oli puheita, nuorten taitureiden musisointia ja yhteislaulua. Kerrassaan Hilman ja Väinön mieleiset avajaiset.

Kuvia avajaisista: Kodisjoen taideyhdistyksen puheenjohtaja Mirja Mattila, nuori hanurinsoittaja ja taiteilija Tommi-Wihtori Roström.

Väinö ja Hilma Ylénin kotimuseo on perustettu Kodisjoen keskustan tuntumassa olevalle Ylénien pientilalle. Vuonna 2000 kuollut Väinö testamenttasi kotinsa taideteoksineen Kodisjoen saarnahuoneelle, joka oli pikemmin hämmentynyt, kuin ilahtunut saamastaan lahjasta.

Taideperintö hyvissä käsissä

Väinö oli kuitenkin aavistanut, miten seurakuntalaiset tulisivat suhtautumaan taideteosten omistamiseen ja siksi testamentissa oli varmistuksena ehto: jos saarnahuone päättää myydä paikan, on myyntisumma lahjoitettava hyväntekeväisyyteen. Näin perintö jäi saarnahuoneelle, jonka arvon naistoimikunnan tarkkanäköiset aktiivit kyllä heti oivalsivat. He perustivat Kodisjoen taideyhdistyksen, jonka hallintaan paikka heti siirtyi.

Naiset ovat hoitaneet Ylénien perintöä mallikelpoisesti. Paikka avautui yleisölle heti Väinön kuoleman jälkeisenä kesänä. He ovat myös kehittäneet paikkaa: on rakennettu parkkipaikka, tehty teosinventaario ja kiinteistöjäkin on korjattu. Vaikka tämä kaikki onkin tehty varsin minimaalisin taloudellisin resurssein, on perintö yhä varsin hyvässä kunnossa. Joka kesä, paitsi nyt korona-aikaan, on myös järjestetty suosittu lasten taideleiri.

Väinö Ylénin veistoksia navettanäyttelyssä.

Monitoimisen miehen elämänpolku

Väinö Ylén ei saanut muuta koulusivistystä kuin kiertokoulun, mutta hänestä sai heti erittäin nokkelaälyisen vaikutelman. Toimeliaana miehenä hän ehti olla mylläri, maanviljelijä, puimuri- ja kuivuriurakoitsija, omenanviljelijä ja muurari. Työura huipentui suurissa kerrostalojen muurausurakoissa. Väinö mainittiin legendaarisen nopeaksi tiilen latojaksi. Jos muut työmaan muurarit pärjäsivät yhdellä hanslankarilla, piti Väinö kaksikin apulaistaan kiireisenä.

Kun työura oli päätöksessä, pysähtyivät hyötymuuraukset kuin tiiliseinään. Moni takan tai piipun pyytäjä sai lähteä pihasta tyhjin käsin. Väinö oli saanut tarpeekseen. Hänen ajatuksensa askartelivat nyt merkillisissä sfääreissä ja asioissa, joita kyläläiset eivät voineet lainkaan käsittää.

Valonkajoa verstaalta

Ylén muutti navettansa galleriaksi ja aloitti patsaidensa rakentelun. Naapurit kummastelivat joka-aamuista valonkajoa navetan verstashuoneesta. Valot Väinön työhuoneessa syttyivät nimittäin joka ainoa arkiaamu jo neljältä. Kahden vuosikymmenen huiman uurastuksen tuloksena hallissa seisoo nyt yli 500 betoniteosta.

Aivan purematta arvostetun muurarin muodonmuutosta ei kylällä otettu. Maaseudulla työn arvostuksen kriteerit olivat ankarat: taiteen teko oli ehdottomasti joutavaa haihattelua, jos ei jopa silkkaa syntiä.

Veistoksen aiheena Väinön ja Hilman omat häät.

 

Oman lisänsä konfliktiin nimittäin toi paikallinen uskonnollinen yhteisö. Hilman sukuun kuului Rukoilevaisten liikkeen johtomiehiä, ja myös Ylénien oletettiin noudattavan tarkkoja käytösnormeja. Joka sunnuntai he kyllä istuivat kirkossa saarnaa kuuntelemassa, mutta Väinön tiedetään marssineen kirkkoon välillä varsin vastentahtoisesti.

Ei asiasta kuitenkaan isoa mielipahaa päässyt syntymään, Väinö nimittäin omasi vankan omanarvontunnon, johon moralisointi ei näyttänyt lainkaan purevan. Hän eli ja taiteili miten itselleen hyväksi katsoi.

Arjen ja elämän kuvia

Väinön aiheet on yleensä poimittu ympäröivästä arjesta. Patsaat kertovat Kodisjoen ja maaseudun kadonneesta elämäntavasta, jo unohtuneista askareista, mutta kokonaisuus sisältää myös taiteilijan henkilökohtaisen ja ajattoman viestin yhteisöllisen elämän, yhdessä tekemisen arvosta.

Koskettavin osa teoskokonaisuudesta alkaa pienokaisten hiekkalaatikkoleikeistä ja jatkuu kasvun ihmeen kuvailuna koulunkäynteineen, harrastuksineen ja perhejuhlineen. On helppo arvella lapsirakkaan Väinön betonilasten syntyneen korvaamaan todellisessa elämässä puuttumaan jääneitä jälkeläisiä.

Väinön teokset ovat autenttista kansanomaista taidetta, jonka äärellä ensihämmästys ja nauru vaihtuu pian suureen ihailuun.

Väinö Ylénin veistoksia navettanäyttelyssä.

 

Aitoa vanhan ajan tunnelmaa Ylénien kotimuseossa.

 

Pikku video (n. 6 min.) Ylénien taidekodista.

Taidekoti Ylén on avoinna
27.6.–2.8. 2020 keskiviikkoisin, torstaisin, lauantaisin ja sunnuntaisin.
10.7. 20.7.–26.7 myös maanantaina, tiistaina ja perjantaina.
Aina klo 12–16.
Sisäänpääsy 5 € aikuiset, 3 € lapset.

  • Museovierailu sisältää usein kiinnostavan opastuksen, joka avaa Väinön tapaa sisällyttää teoksiinsa hyväntahtoista huumoria.
  • Yleisölle on suotu myös kurkistus Ylénien liikuttavan somaan kotitaloon, missä sijaitsee nyt myös kesäkahvila. Talokin on Väinön omin käsin rakentama. Kotimuseo huokuu jokaisessa, rakkaudella viimeistellyssä, yksityiskohdassaan rauhaa ja vanhan ajan vakaata, tasapainoista elämää. Vaikuttava ja mieltä rauhoittava vierailukohde.
  • Sopiva kohde myös lapsiperheille.