Blogi

Kimmo Heikkilä - elokuu 3, 2018

Säpinää Juvan salomailla

Teksti: Minna Tuuva, Kimmo Heikkilä. Kuvat: Kimmo Heikkilä

Maukka Perusjätkä huuteli säpinän perään Helsingin kaduilla vuonna 1979. Lähes neljäkymmentä vuotta myöhemmin railakasta säpinää kantautuu Juvan kumpuilevista maisemista, Kuosmalan kylän perältä, Saimaan lahdelmien suojasta.

Timo Teittinen on aloitteleva moottorisahaveistäjä, joka on kuitenkin heti löytänyt oman tyylinsä. Veistotyö oli jo pitemmän aikaa kiinnostanut häntä, kunnes lypsykarjasta luopumisen jälkeen oli aikaa vihdoin kokeilla moottorisahaa taiteellisena työkaluna. Helmikuun 2017 puolivälin tienoilla veiston aloittanut Teittinen kertoo alkumetreistä: ”Se lähti sit ihan kokeilemalla. Ite oon ollu ihan tyytyväinen. Tähän uppoutuu tähän hommaan sit kun ruppee tekemään, ei tää työltä tunnu. Se vie mennessään”.

Teittinen on tehnyt useita hirsirakennuksia, joten kädentaidot olivat jo valmiiksi hallussa. ”Kaikki mihin on ruvenna, on jollain lailla onnistunut,” hän toteaa.

Yleensä aloittevat veistäjät veistävät ensimmäiseksi karhun. Teittinen kuitenkin loihti ensimmäiseksi puusta pääkallon: ”Mie alussa ajattelin, että en ruppee karhuja tekemään, kun niitä on joka nurkalla, mutta kyllä ne vaan ihmiset kyselee niitä karhuja.” Eli karhuveistoksenkin voi Teittiseltä tilata, mutta hänen omat veistosten aiheensa ovat moninaisempia. Ylijäämämaaleilla maalattu pellen naama voisi olla kauhuelokuvan rekvisiittaa ja yllätyksellisesti täysin toiseen suuntaan vie raamatun hahmoja tai vaivaisukkoa muistuttava veistos.  ”Ihan omasta päästä oon kehitelly (aiheita)”, Teiittinen kertoo.

Veistotyö ei aina käy kuin tanssi, vaikka lahjakas veistäjä olisikin. Teittinen mainitsee naapurin emännän käyneen katsomassa ensimmäisiä veistoyrityksiä ja kysyneen: ”Krokotiiliäkö sie teet?”, kun karhun kuono oli pitkänlainen. ”Mie sit rupesin tappelemmaan sen kanssa, niin kyllä se sit rupes karhua muistuttammaan”, Teittinen muistelee.

Veistotyö nopeutuu taitojen karttuessa. Nykyisellään karhu syntyy jo kuudessakin tunnissa. Veistoksensa Teittinen käsittelee ulkokalusteisiin tarkoitetulla öljyllä ja käyttää pääasiassa hillittyjä, toisiinsa sointuvia värejä. Suurien, rouheiden veistosten rinnalle on alkanut syntyä myös viimeistellympiä eläinhahmoja kuten kameleontti. Tieto uudesta veistäjästä on kiirinyt jo omaa kylää kauemmaksi, useampi linja-autolastillinen ihmisiä onkin ehtinyt tutustua Teittisen taiteeseen. Viereinen serkun omistama mansikkatila tuo myös paljon veistoksista kiinnostuneita katsojia. Ja ostajiakin, Teittisen töitä on matkannut muun muassa useampi kappale Saksaan.

Näyttelydepyytin Timo Teittinen teki ITE Puusta -näyttelyssä Suomen Metsämuseo Lustossa 2018. Näyttely ei varmaankaan jää miehen viimeiseksi, sen verran kiinnostusta hänen työnsä ovat herättäneet. Toivottavaa on, että veistäjä jatkaa rohkeasti omalla tyylillään ITE-taiteen kavalkadeilla. Säpinää sipistelemättä.