Blogi

Sofia Heininen - tammikuu 17, 2018

Työkokeilun kautta uudelle uralle

Reilu vuosi sitten syksyllä 2016 olin hieman tyhjän päällä. Olin tehnyt useita vuosia äidinkielenopettajan töitä, mutta halusin vaihtaa alaa. Sijaisuudet ja epävarma työtilanne eivät enää houkutelleet. Olin myös huomannut käyttäväni suhteellisen paljon energiaani työhön jaksamiseni kustannuksella. Järjestö- ja kulttuurialan työt ovat aina kiinnostaneet minua, ja yhdistystyötä olen harrastanut melkein aina. Siksipä päätinkin hakeutua kohti järjestö- ja kulttuuritehtäviä.

Kuva: Saana Rajanen

 

Aloitin uuden uran etsimisen lähettämällä avoimia työhakemuksia muutamiin kulttuurialan paikkoihin. Eräillä rekrymessuilla juttelin TE-palvelujen virkailijan kanssa, ja hän vinkkasi minulle Maaseudun Sivistysliittoa, kun kerroin toiveistani työllistyä järjestö-, yhdistys- tai kulttuurialalle. Tuolloin en vielä tiennyt, kuinka monipuolista toimintaa MSL:llä on, se oli minulle tuttu lähinnä logon muodossa. Tiesin MSL:n syötävästä Tunne+Tila-teoksesta, joka oli Oulun kaupunginteatterin takana kesällä 2016.

Lokakuussa 2016 lähetin avoimen työhakemuksen MSL:n kehittämispäällikölle Virpi Harilahti-Juolalle. Virpi vastasi pian, että avoimia työpaikkoja ei valitettavasti ole, mutta hän ehdotti minulle työkokeilua Maaseudun Sivistysliitossa. Työkokeilu kuulosti hyvältä, joten pyysin siihen luvan TE-toimistosta, joka hallinnoi työkokeiluja. Sainkin luvan ja aloitin työkokeiluni marraskuun alkupuolella. Päätimme yhteistuumin, että olisin työkokeilussa jouluun asti, ja sen jälkeen minun oli mahdollista halutessani vielä jatkaa työkokeilua, kunhan TE-toimisto antaisi luvan. Työkokeiluni tehtävät räätälöitiin minulle toiveideni mukaan: halusin tutustua tapahtumatuottamiseen ja viestintään, joten pääsin mukaan järjestämään Hyvän mielen paikat -hankkeen kumppanuuspäivää. Kanssani samaan aikaan MSL:n Oulun toimistolla oli myös toinen työkokeilija, joten oli mukavaa, että sain työhön tutustumisen lisäksi myös vertaistukea työnhakuun ja oman uran miettimiseen liittyen.

Työkokeilun aikana pääsin hyvin sisälle MSL:n toimintaan, ja minut otettiin mukaan aivan kuin olisin ollut palkattu työntekijä. Sain vastuuta ja palautetta, ohjeistusta ja kannustusta. Minun vastuullani oli kumppanuuspäivän ohjelman miettiminen, ja sain tehdä myös päivään liittyvää viestintää sekä konkreettista järjestämistä ja hanketyötä: materiaalihankintoja, kilpailutuksia ja niin edelleen. Kumppanuuspäivässä vastasin sekä yhden työryhmän vetämisestä että päivän sujumisesta yhdessä MSL:n väen kanssa. Itse mielsin työkokeiluni alkaessa olevani ”pelkästään” harjoittelija, mutta Oulun toimiston väki ja tapaamani muu MSL:n henkilöstö suhtautui minuun vertaisenaan, ei vähemmän osaavana harjoittelijana. Itseluottamukseni, joka oli työttömyyskausien ja opetusalaan pettymisen takia laskenut, nousi jälleen ja tunsin olevani voimaantunut hakemaan töitä rohkeasti. Tuntui, että kyllä minäkin osaan ja voin näyttää taitoni!

Mukavan työkokeilujakson kruunasi vähän ennen joulua se, että Virpi väläytti minulle mahdollisuutta työllistyä MSL:n leipiin seuraavan vuoden alkupuolella. MSL:llä oli tulossa hanke, jossa tarvittaisiin pedagogista osaajaa, ja Virpi aikoi esitellä minut johtoryhmälle potentiaalisena työntekijänä. Toimitin CV:ni ja näytteet pedagogisen kehittämistyön taidoistani ja jäin odottamaan rekryn tuloksia. Hankkeen alkaminen viivästyi hieman, joten jatkoin työkokeiluani vielä helmikuun ajan. Tuolloin harjoittelin viestintää ja tein MSL:n käyttöön hankeviestinnän oppaan.

Minut palkattiin ympäristöluotsauksen kehittämishankkeeseen aineistotuottajaksi huhtikuun 2017 alussa osa-aikaisella työsopimuksella lokakuun loppuun saakka. Se sopikin minulle erittäin hyvin, sillä osa-aikaisena minulle jäi runsaasti aikaa myös harrastuksille ja muulle elämälle. Ympäristöluotsauksen kehittämistyö on ollut mielenkiintoista, sopivasti haastavaa ja vaihtelevaa. Olen saanut tutustua MSL:n monipuoliseen toimikenttään ja tehdä töitä monien ihmisten kanssa. Tämän työtehtäväni aikana oivalsin, että opettajan työssä minua vaivasi työn yksinäisyys: vaikka opettaja onkin koko ajan tekemissä opiskelijoiden, oppilaiden ja kollegojensa kanssa, ei siinä kuitenkaan ole sellaista tiimityöskentelyä, jota minä selvästi kaipaan. Minulle sopii parhaiten työnteko, jossa voin jakaa ajatuksia ja kehitellä asioita yhdessä muiden kanssa. On myös ollut hienoa päästä matkustamaan työn puolesta paikkoihin, jotka muuten olisivat jääneet näkemättä ja tutustua ihmisiin, joiden kanssa polkumme eivät välttämättä olisi muuten ristenneet. Näistä esimerkkejä ovat retki Pallas-Yllästunturin kansallispuistoon yhdessä Syyriasta muuttaneiden uusien lappilaisten kanssa ja ympäristöluotsikurssin vetäminen Oulun Tyttöjen Talon väelle.

Syksyllä 2017 olin mukana pitämässä Temmeksellä ympäristöluotsikurssia, joka huipentui valotaidetapahtumaan. Kuva: Virpi Harilahti-Juola

 

Lokakuun jälkeen minulle tarjottiin jatkoa Marttojen ja MSL:n yhteisessä RAIMO-hankkeessa. Otin uuden tehtävän vastaan innoissani, sillä nyt pääsen tekemään ympäristöluotsausta vieläkin enemmän ja testaamaan kehittämistyöni tuloksia senioreiden kanssa. Työsopimukseni projektityöntekijänä jatkuu vielä koko vuoden 2018, ja odotankin uuden vuoden uusia kuvioita mielissäni.

RAIMO-hankkeen ympäristöluotsausretkellä, kuva: Saana Rajanen

 

Kun nyt muistelen itseäni reilu vuosi sitten syyskuussa epävarmana ja hieman epätoivoisenakin työnhakijana, tajuan kuinka merkityksellinen voi kannustava ja sopivasti vastuuttava (työ)yhteisö olla. Jokainen meistä tarvitsee ympärilleen ihmisiä, jotka yhtä aikaa tukevat ja haastavat ihmistä tekemään parhaansa, oli sitten kyse harrastusporukasta, työyhteisöstä tai vaikkapa kaveripoppoosta.