Blogi

Mikko Kela - joulukuu 9, 2019

Tuhansien kalastamattomien järvien maa

Suomalainen ammattikalastus elää vaikeassa murroksessa. Kalastajat ikääntyvät, eikä nuoria yrittäjiä tule vanhojen tilalle. Kalastus perinteisenä elinkeinona ei houkuttele nuoria. Kalassa käydään markettien matalikoilla.

Jos tilastoja on uskominen, niin suomalainen käy vähintään kerran vuodessa kalassa. Kalastus siis kiinnostaa meitä. Kalastusta ei kuitenkaan harrasteta ravinnon vuoksi, vaan elämysten ja sosiaalisen kanssakäymisen vuoksi. Vahva mökkikulttuuri selittää kalastuksen suosiota. Kesäiltana mökkilaiturilla on mukava rentoutua raitapaitoja narraillen.

Hyppy leppoisasta kalastusharrastuksesta ammattikalastajaksi on suuri. Ammattikalastajaksi ei ryhdytä hetken mielijohteesta, sillä ammattikalastus vaatii kalustoa ja tarvittavat luvat. Pirstaloituneet vesiosuuskunnat, norppakysymykset ja lupapolitiikka aiheuttavat aloittelevalle kalastajalle päänvaivaa. Ne jopa estävät ammatin harjoittamisen tietyllä alueella kokonaan.

Kalastajien pelot liittyvät ympäristö- ja kalastushallinnon toimenpiteisiin ja linjauksiin, jotka voivat aiheuttaa pulmia kalastajille. Kalastusoikeus kuuluu vesialueen omistajille ja omistajia ovat usein osakaskunnat. Kalastuslupien saanti voi olla joskus hankalaa, ja syynä on monesti perisuomalainen kateus.

Itä-Suomen järvialueilla kalastajien haasteet liittyvät logistiikan, pyydyksien ja saaliin käsittelyn kehittämiseen. Erityisen haastavaa on saaliin kuljetus pitkän matkan päästä jalostamolle. Kalastuksen kannattavuuden kannalta kuljetuskustannuksien lisäksi tarvitaan uudenlaisia pyydyksiä, jotka kalastavat tehokkaammin ja samalla valikoivat kaloja entistä paremmin. Verkkokalastuksesta luopuminen ja rysäpyyntiin siirtyminen on yksi keskeinen askel kalastuksen kehittämisessä.

Jotta ala saisi uusia toimijoita, tulisi kalastajan ammattia tuoda paremmin esille. Onko kalastajan ammatti sellainen, että sitä ei enää arvosteta? Siltä se vaikuttaa. Sisävesien ammattikalastajien joukko harvenee vuosi vuodelta ja merikalastajien tilanne on jokseenkin samanlainen.

Lähiruoan kysyntä on kasvussa, mutta tästä huolimatta emme saa ruokapöytään kotimaista kalaa. Luonnonvarakeskuksen mukaan 70 % kuluttajien ostamasta kalasta tuodaan ulkomailta. Ilmastomuutoksesta huolimatta norjalaista lohta lennätetään ympäri maapalloa, jotta se saadaan ruodottomana suomalaisten lautasille. Kotimaista kalaa syödessäsi lievennät ilmastoahdistusta moninaisten terveysvaikutusten lisäksi.

Järvien potentiaalia ja kalakantoja ei vielä hyödynnetä riittävästi. Nyt olisi aika päivittää asenteemme kotimaista kalaa kohtaan ja hyödyntää kotimaisia kalalajeja nykyistä laajemmin. Hiljattain Rantasalmella järjestetyssä särkikalaseminaarissa eräs puhujista totesi, että suomalaiset pitäisi opettaa uudelleen syömään kalaa. Valitse tänä jouluna kotimaista särkikalaa joulupöytään, niin yllätyt iloisesti!

Syö särkeä, se kasvattaa järkeä. Myös tässäkin asiassa.

 

Kirjoitus on julkaistu Karjalaisessa 5.12.2019.