Blogi

Helka Ketonen - kesäkuu 6, 2016

Kun tilan tyhjyys osoittautuu harhaksi

Seison jalat saniaisten valtaamassa maastossa, keskellä taajamapuistikon rehevöitynyttä reunaa. Katselen ympärilleni, haron käsilläni pusikkoa, työnnyn syvemmalle pöheikköön – ja löydän! Isoäitini viinimarjapensaat, jotka jäivät jälkeemme kun sukuni kesänviettopaikka lunastettiin uuden asuinlähiön alta pois, tuleville espoolaisille kaupunkipuistoksi.

Lähdin eilen 85-vuotiaan äitini kanssa nostalgiselle retkelle katsomaan perheemme vanhoja asuinalueita, muistojemme paikkoja, hajuja, ääniä, tunnelmavälähdyksiä 80 vuoden muistikerroksista. Nyt on kamerassani videopätkiä ja kuvamateriaalia, joita ajattelen jakaa sisaruksilleni facebookin kautta vielä tänään.

Ehkä myös houkuttelen sisarukseni piknikille, sille samalle pienelle rantakalliolle, jossa yhdessä istuimme uintiretkien jälkeen ja katselimme kun Taatu palasi ankeriassaaliinsa kanssa Sökön vesiltä, verkkopaidassaan, nenäliina solmittuna päälaelleen. – Soukka 5.6.2016 –

Ihmislähtöinen tilojen kehittäminen

Tyhjä tila, hylätty talo, villiintynyt puutarha tai joutomaa tarjoaa maaperän mielikuvitukselle. Mitä täällä on ollut ennen minua? Mitä tarinoita ja viestejä voin nähdä ja aistia juuri tässä hylätyssä pisteessä, jolle nyt ei näytä olevan kellään aikaa? Onko tunne tuttu myös sinulle?

Taiteilija-muotoilija Päivi Raivio kertoo kulttuurijulkaisu Nousu.netin haastattelussa näkevänsä kaupunkien ja taajamien käyttämättömät tontit ja välitilat potentiaalina ihmislähtöiselle tilojen kehittämiselle:

– Jokaisessa kaupungissa on tällaisia tiloja. Olisi hienoa, että ihmisen kokoisista tiloista tulisi osa kaupunkisuunnittelua, ettei kaikkia tiloja ratkaistaisi ylätasolla. Silloin erilaisille matalan kynnyksen toimijoille jäisi niitä koloja ja tiloja toimia. Se on luottamuskysymyskin.

Päivi on ollut mukana Paikan tuntu – paikan identiteetti -hankkeessamme ja kehittänyt kolmena kesänä TUNNE+TILA teoksensa Raumalle, Varkauteen ja tänä kesänä Ouluun. Teokset ovat olleet yhdistelmä muotoilua, tilataidetta ja puutarhaa. Kesän mittaan avoin tila ja kaupunkipuutarha Oulun kaupunginteatterin takana kutsuu asukkaat oleskelemaan, pysähtymään ja pieniin tapahtumiin. Yhteisöllisessä teoksessa kasvavat syötävät kasvit nautitaan elokuun sadonkorjuujuhlissa.

Tartun soikeaan tuttuun puukahvaan ja työnnän portin varovaisesti auki. Samalla jokin helähtää – polveni notkahtavat. Jostain kaukaa menneisyydestäni kuulen tuttujen vaskikellojen kilahtelevan IMG_7994-003äänimerkin – se sama äänimaisema, jonka läpi astuin omalle kotipihalleni viidentoista vuoden ajan lapsuudessani. Huomaan, että portissa on edelleen kiinni nyt vahvasti ruostuneet kamelinkellot, jotka ovat jaksaneet soittaa samaa sävelmää vuosikymmenestä toiseen, uusille asukkaille, uusille vieraille.

Äitini ei niitä kuule, ei niihen reagoi. Hän yrittää kuoria muistojen kerroksia omalla tavallaan, kurkistelee aidan yli, tutkailee miehensä istuttaman lapinkuusen vointia ja etsii katsellaan ihmiselon merkkejä.

Ei ole paikka entisensä. Eivät ole vieraat entisensä. Elämä soljuu eteenpäin ja tärkeät paikat, tärkeät ihmiset muuttuvat ja vaihtuvat. – Kaitans 5.6.2016 –

Paikan adoptio – tyhjän tilan haltuunotto

“Adoptoimalla paikan ja istuttamalla sinne toimintaa liitymme osaksi paikan tapahtumien ketjua ja synnytämme siihen uuden luvun. Paikan adoptio on prosessi tai taideteko, jolla paikka otetaan väliaikaisesti jonkin ryhmän tai toiminnon haltuun.

Paikan adoptiossa yhdistyy kaksi elementtiä: tyhjä tila ja kiinnostus tehdä tilassa jotain. Me olemme määrittäneet paikan adoptiota tekojemme kautta ja määrittely elää.

Ennakkoluulottomuus, uteliaisuus ja kokeilunhalu – ja tietenkin sattuma ovat vieneet työryhmämme tekemään ja tuottamaan taidetta vanhoissa eläintarhan karhulinnoissa, hylätyn talon pihalla, vanhoissa teollisuusmaisemissa – ja toisinaan ihan nurkan takana, arkisilla kotikulmilla.”

Lainaus on tulevasta Paikan tuntu -kirjasta, jonka julkaisemme syksyllä 2016, toimittajana Antti Möller ja kustantajana Maahenki Oy.

Ota meihin yhteyttä, tule mukaan ympäristöluotsitoimintaan tai piipahda vaikka Syötävän Puiston talkoisiin. Haluamme olla mukana toteuttamassa ihmisen kokoista ja näköistä toimintaa, siellä missä sinä olet.

Helka Ketonen, kulttuurijohtaja

Twitter: @HelkaK ja @msl_fi

Facebook: Maaseudun Sivistysliitto


Tämä oli Maaseudun Sivistysliiton blogikirjoitusten avaus. Kiitos kun vierailit tällä sivustolla.

Jatkossa voit kohdata täällä erilaisia kirjoittajia ja kirjoituksia ajankohtaisista teemoista ja ilmiöistä. Näin aluksi blogikirjoituksia valmistuu 2–3 kuukaudessa. Jos haluat kommentoida ja jatkaa keskustelua kanssamme, ole hyvä ja siirry Facebookin tai Twitterin puolelle. Kerro siellä myös toiveitasi ja ideoitasi kirjoittajista ja aihepiireistä.