Blogi

Susanna Salokannel - marraskuu 29, 2016

Taiteilija Maritta Nurmi kertoo Kalanmaha-teoksen synnystä

Paikan tuntu -hankkeen blogisarja, jossa kysytään hankkeeseen osallistuneilta heidän kokemuksiaan kolmen vuoden ajalta. Kysymykset ovat kaikille samat.

Kalanmaha 12.07.2016 Rauman Torilla. Kuva Maritta Nurmi.

Kalanmaha 12.07.2016 Rauman Torilla. Kuva Maritta Nurmi.

1. Paras onnistumisesi

Varmaan se oli koko prosessi, mun eka oikea yhteisöllinen teokseni. Hieno kokemus tehdä töitä yhdessä.

2. Mikä jatkuu, mitä jää elämään?

Olen saanut yhteydenottoja lukuisilta opettajilta, ihan tuntemattomiltakin kotisivujeni kautta.
Kyselevät josko saavat jatkaa Kalanmahaa oppilaittensa kanssa. Konsepti sopii ilmeisen hyvin koulujen projektiluontoisiin tehtäviin. Rauman Freinetkoulu halusi haastaa kaikki Rauman koulut jatkamaan Kalanmahaa ensi vuonna siten että tietyt luokat puhdistaisivat Rauman saarille syksyn ja talven aikana kertyneet roskat ennen lintujen pesintää. Minä suunnittelisin isot kalat joihin roinat laitettaisiin lajittelun jälkeen. Kalat toimisivat täytön jälkeen julkisena taideteoksena. Freinet koulu laittoi ehdotuksen Ålandsbankenin Itämerihaasteeseen. Parhailla ehdotuksilla on mahdollisuus saada sieltä rahoitusta.
Itse harkitsen yhteisöllisesti valmistettujen kalojen jatkokäyttöa jossain muussa teoksessa.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen

K alanmaha-teos ja kylmapihlajan majakka. Kuva Maritta Nurmi

K alanmaha-teos ja Kylmäpihlajan majakka. Kuva Maritta Nurmi, 2016.

3. Minkä tekisit toisin, vinkki seuraaville?

Kokosin yhteisöllisesti valmistetuista kaloista kaksi Kalanmaha – teosta, toisen Kylmäpihlajaan, toisen Rauman keskustaan.
Arvioin työn määrän väärin, sitä oli aivan valtavasti kun myös tehtiin Rauman sukeltajien kanssa Reksaaren edustan puhdistus ja vielä suunnittelin ekokassin Hellapuun kanssa. Kun tarkoitus oli että teen 2 kuukauden aikana yhden kuun työt, taisinkin tehdä kolmen. Työ oli kyllä kivaa ja opin paljon, mutta ilman Selinan apua en ehkä olisi saanut projektiani tehtyä tai ainaskin olis menny hermot. Blogin pito jäi ihan retuperälle ajan puutteen vuoksi.

4. Miten toiminatakonseptin voisi siirtää muille paikkakunnille?

Kohdassa 2) kertomani jatkosuunnitelma sisältää ajatuksen, jonka mukaan isot kalat tehdään (raudasta esim) niin vahvoiksi, että ne voi laittaa kiertämään vaikka kaikkiin Suomen rannikon kaupunkeihin, yksi kaupunki haastaisi seuraavan ja kalat uisivat sinne.

5. Kerro joku yleisön reaktio joka on jäänyt vahvasti mieleen

Kalanmahan missio koettiin sekä osallistujien että yleisön taholta todella tärkeäksi. Tarina saattaa olla Paikan Tuntu – kirjassakin, mutta kerron kuitenkin, koska se on kaikista liikuttavin. Ko osallistuja (Kirsi) valmisti kaksi kalaa. Kalojen mahassa oli muovia, joka roikkui myös suusta, niiden ‘nahka’ taas oli kääritty leveistä pitsinauhoista. Kirsi kertoi isänsä olleen kova kalamies, joka kantoi suurta huolta kalavesiensä muutoksesta; samentumisesta ja roskaantumisesta. Kun isä kuoli 2003 (luulen?), keräsi Kirsi adressinauhat talteen ja päätti käyttää niistä taideteoksen tekemiseen vielä joskus. Nyt hän muisti nauhat ja punoi niistä nahat kaloille. Valtava kunnia Kalanmahalle!

Katso Kalanmaha-videodokumentti YouTubessa: linkki.

Paikan tuntu. Kohtaamisia unohdetuissa tiloissa -kirja on saatavana hyvin varustetuista kirjakaupoista tai suoraan Maahenki-kustantamosta, maahenki@msl.fi, puh. (09) 751 2020, www.maahenki.fi.