Blogi

Susanna Salokannel - marraskuu 8, 2016

Paikan tuntu – taide ja unohdetut tilat

Paikan tuntu - mainos kesällä 2016

Paikan tuntu -mainos kesällä 2016

 

Tavallinen (kaupunki)ympäristö kätkee sisäänsä monenlaisia mahdollisuuksia taiteelle – sen tekemiselle ja sen esittämiselle. Usein niitä ei tavallinen kansalainen huomaa edes toivoa kunnes joku tuo taiteen nähtäville. Parhaimmillaan teos herättää paljon keskustelua, istuu paikkaansa ja altistuu myös kritiikille.

Usein luulemme, että ympäristöön ei saa tehdä muutoksia ilman valtaisaa byrokratiaa. Tarvitaanko lupia ja jos, niin millaisia. Kuka päättää mitä tyhjällä tontilla saa tehdä, entä mistä etsivä löytää unohdetun tilan omistajan yhteystiedot?

Monet heittävät hanskat naulaan jo ennen idean testaamista. “Ei kannata, ei maksa vaivaa”. Se on sääli, sillä monenlaisia tekoja saa tehdä, ja Paikan tuntu -hanke on omalta osaltaan osoittanut, että niitä suorastaan toivotaan yhteistä ympäristöä virkistämään sekä lisäämään yhteisöllisyyden tunnetta.

Taideprojekteissa on haettu uusia näkökulmia tuttuun paikkaan ja haluttu nostaa taiteen keinoin esiin yhtäältä syrjään jääneitä alueita ja välitiloja sekä toisaalta taas täysin itsestään selviä toiminnallisia tiloja. Hankkeen taideprojekteja yhdistää ympäristön – sekä rakennetun ja rakentamattoman että kaupungin- ja maaseudun – toisinnäkeminen ja toisin käyttäminen.  (Hanna Johansson, Paikan tuntu -kirjassa, 2016)

 

Unohdetun tilan elämä

Jokaisessa taajamassa, kylässä ja kaupungissa on paikkoja, tiloja, joissa on joskus ollut elämää, mutta jotka on myöhemmin syystä tai toisesta unohdettu ja luonto on ne valtaamassa takaisin itselleen. Vanha, ränsistynyt talo, joka joskus kuhisi elämää näyttää lahoavan käsiin. Tai ennen niin kukoistava kauppapuutarha kasvaa nykyään korkeintaan villiruokaa. Tällaiset paikat herättävät uteliaisuuden – kuka tämän omistaa ja miksi sille ei kukaan tee mitään?Unohdetut tilat herättävät myös mielikuvituksen – mitä niissä voisi olla ja erityisesti – mitä voisin siellä tehdä? Kysymyksiin löytyy vastauksia usein kunnan tai kaupungin avulla.

Näitä kysymyksiä pohditaan mm. ympäristöluotsien kansssa.

Ympäristöluotsit ovat vertaisihmettelijöitä, joiden kanssa voi lähteä tutustumaan lähialueisiinsa ja niiden hylättyihin paikkoihin.

Ympäristöluotsit ovat vapaaehtoisia kanssakulkijoita ja ympäristöstä eri tavoin kiinnostuneita ihmisiä, jotka ovat valmiita ottamaan muitakin mukaansa löytöretkille kotiseudun lähiluontoon ja uusiin ympäristöihin.

Ympäristöluotsit rohkaisevat tarkkailemaan elinpiiriä aistit herkkinä ja tarpeen tullen toimeenkin tarttuen. Ympäristöluotsin kanssa voi esimerkiksi suunnitella, miten kunnostetaan talkoilla jokin lähiseudun luontokohde, maitolaituri tai vaikka pusikoitunut uimaranta-alue ja kuinka yhdessä ryhdytään pitämään siitä huolta.

Ympäristöluotsit voivat toimia esimerkiksi lapsi-, nuoriso-, seniori- tai erityisryhmien kanssa tai kyläyhdistysten ja järjestöjen parissa. Vertaistoimintaa voi tehdä myös omassa tuttavapiirissä tai naapurustossa. Toiminta on vapaaehtoistyötä oman ympäristön puolesta. (Ympäristöluotsit, 2016)

Taidetta epätavallisissa paikoissa

Tunne+Tila, Varkaus, 2015. Kuva: Päivi Raivio

Tunne+Tila, Varkaus, 2015. Kuva: Päivi Raivio

Taide ei välttämättä vaadi gallerioita tai hienoja konserttilavoja. Taide-elämys voi syntyä myös Korkeasaaren kaltaisessa viihteellisessä ympäristössä. Grey Cube Galleriat olivat yllättävä taiteen kohtaamispaikka monelle kävijälle. Taide ei myöskään vaadi sen syvällistä ymmärtämistä. Usein teos puhuttelee ihmistä huolimatta siitä, onko tämä ymmärtänyt täysin taiteilijan oman näkemyksen. Sekin, että pysähtyy ja jää ihmettelemään, saattaa olla askel kohti uusia ajatuskiehkuroita.

Tunne+Tila -teokset Raumalla, Varkaudessa ja Oulussa synnyttivät monenlaisia taiteellisia kohtaamisia. Katso dokumenttivideo Oulun teoksen elinkaaresta: linkki.

Yllättävä taide-elämys voi syntyä niin niin elokuvateatterissa kuin uimahallissakin, jos sille annetaan mahdollisuus. Raumalla toteutettiin vedenalainen kokonaistaideteos, jossa yleisö saattoi sukellella elävien vesikasvien, värivalojen ja äänimaailmojen keskellä. Life Aquatic oli osoitus niin taiteilijoiden kuin kunnallisen kulttuuri- ja liikuntatoimen välisestä hyvästä yhteistyöstä. Yleisöpalaute on ollut haltioitunutta.

Taidetta ja syötäviä kasveja

Joskus taide näyttäytyy muodossa, jota ei välttämättä tunnista taiteeksi kuten se on perinteisesti opittu näkemään. Taiteilija ja muotoilija Päivi Raivio toteutti kolme hylättyihin tiloihin rakennettua yhteisöllistä tilataideteosta, joissa osallistujat olivat tavallaan osa teosta. Syötävien kasvien kasvattaminen ja niiden istuttaminen yhdessä taiteilijan rakentamiin käyttöä kestäviin rakennelmiin synnyttivät yhteisöllisyyttä, josta kasvaa toivottavasti jotain pidempiaikaista kuin jo puretut teokset.

Itse asiassa kaikki Paikan tuntu -hankkeen aikana tehdyt teot ovat osoitus siitä, että taidetta ja ympäristöä voidaan tarkastella hyvin ennakkoluulottomasti, mutta usein siihen tarvitaan vähän ulkopuolista apua – vähintäänkin taloudellista ja tuotannollista tukea.

PAIKAN TUNTU. Kohtaamisia unohdetuissa tiloissa -kirja valmistui lokakuussa 2016. Kirja tarjoaa elämyksiä ja jakaa kokemuksia, miten osallistavia taidetekoja ja väliaikaisia ympäristötaideteoksia on kolmen viime vuoden aikana toteutettu eri puolilla Suomea. Taiteilijat kertovat itse tarinoita työstään, metodeistaan ja kohtaamisista matkan varrella. Kirjan toimittajana on Antti Möller.  Paikan tuntu -kirjaa on saatavana hyvin varustetuista kirjakaupoista tai suoraan Maahenki-kustantamosta.

Katso myös dokumenttivideot eri teoksista, Maaseudun Sivistysliiton YouTube-kanavalta: linkki.