Blogi

vieraskyna - elokuu 6, 2020

Selvittämisestä ja sen kritiikistä

Vuosi 2020 on ollut yhtä vuoristorataa kaikilla elämän osa-alueilla. Tämän lopputulemana viime aikoina erilaiset tutkimuskentän toimijat ovat olleet valtavasti esillä: mitä selvityksissä todetaan maskin käytöstä, entä taudinkuvasta? Juupas-eipäs, kannattaako vai eikö sittenkään? Ja miksi selvittää turhaan?

Samanaikaisesti odotetaan nopeita vastauksia päivän polttaviin aiheisiin, jotka ovat jopa hengenturvallisuuskysymyksiä, mutta myös ollaan luottamatta hyvin tehtyihin tieteellisiin selvityksiin. Esimerkiksi rokotevastaisuus nostaa päätään autismipelolla perusteltuna, vaikka lukuisat lähteet todistavat rokotteiden hyötyjä, ja suurin lähde kritiikille on osoitettu jo aikaa sitten vääristellyksi (Laaja tutkimus kumoaa väitteet MPR-rokotteen ja autismin välisestä yhteydestä – jälleen kerran 6.3.2020) .

Terve kriittisyys on tarpeen tutkimuksessakin

Lähdekriittisyys on aidosti tärkeä taito, ja sen harrastaminen tällaisena kovan kielenkäytön ja kyseenalaisten logiikoiden aikana on erittäin tervetullutta. Tutkimuksen kentällä on monenlaisia toimijoita, joista moni tekee työnsä aivan oikein tieteen sääntöjen mukaan. Mutta onhan tänäkin vuonna kohuttu ”filosofisesta tutkimuksesta”, josta tieteen sääntöjen noudattaminen oli kaukana. Tiedon tulkinnassakin on oltava tarkka: tiedämme auktoriteetista, joka kannusti ihmisiä nauttimaan desinfiointiainetta ja malarialääkettä koronalta suojautumiseksi. Poskettomat väitteet rapauttavat luottamusta, ja voivat johtaa kohtalokkaasti harhaan.

Kaikki eivät siis toimi hyvien tieteellisten käytäntöjen mukaan noudattaen toimintatapoja vaikkapa vertaisarvioinnista, lähdekritiikistä ja avoimista päättelyketjuista. Näiden puute aiheuttaa useita ongelmia, kuten epäluuloa kaikenlaisia oikeinkin toimivia tutkijoita kohtaan. Tällainen on ymmärrettävää, mutta valtavan valitettavaa, sillä ilman tutkimusta emme voi tietää mitään varmaksi.

Aikamme on tuonut haasteita tutkimustyölle. Arvostuksetta ja jatkuvan epäilyn alla tutkimuksen tekeminen on vaikeaa. Tutkimusta kohtaan esitetty epäluottamus rapauttaa hyvin tehtyjen tutkimusten uskottavuutta ja luotettavuutta. Arvostuksen puute näkyy myös vähinä ja epävarmoina määrärahoina, jolloin ajatus ammattimaisen tutkimuksen tekemisestä houkuttelee vähemmän. Myös tutkijan on syötävä ja maksettava veroja, ja ilman varmuutta on haastavaa sitoutua edes tärkeän työn ääreen.

Tutkimukselle on silti suuri tarve. Olisi innovoitava, tarkennettava vanhoja käsityksiä, tutkittava, selvitettävä, kirjoitettava, julkaistava ja mielellään tehtävä kaikki tämä niin, että löisi kansainvälisestikin läpi. Paljon on tehtäväksi epävarmuudessa ja -arvostuksessa – ja vielä kuuluisi tehdä tutkimusta oikealla tavalla ilman, että tavoitehakuisuus ohittaa oikeat toimet. Eikä pelkästään lääketieteessä, vaan myös muilla tieteenaloilla.

Korkeakoulujen pääsykoeuudistus vahvistaa eriarvoistumista?

Aivan kuun alussa YLE kertoi, että juuri voimaansaatetun korkeakoulujen pääsykoeuudistuksen valmistelussa jäi selvittämättä uudistuksen vaikutukset opiskelijoihin ennen uudistuksen laittamista käytäntöön. Uudistuksen tarkoitushan oli nopeuttaa opiskelijoiden pääsyä korkeakouluihin ja vähentää välivuosien määrää. Turhan heikosti varmisteltu uudistus tulee artikkelin mukaan lisäämään koulutuksen periytyvyyttä ja kannustamaan tiettyihin valintoihin omien intressien sijaan. Lisäksi vaarana on uudenlaisia, voimistuvia eriarvoisuuskehityksiä, joita olisi toisenlaisilla valinnoilla voitu välttää, selvittämisestä alkaen.

Tässä maassa selvitetään paljon ja kaikenlaista, mutta kovin paljoa sitä ei tehdä turhaan. On tehokkaampaa ja pitkäjänteisempää tutkia ennen hutkimista. Kriittinen lukemalleen kuuluu olla, mutta asioiden etukäteisselvittämisen vaihe ei ole asia, johon sitä kannattaisi osoittaa. On halvempaa selvittää esimerkiksi opiskelijoita koskevien uudistusten yksilövaikutuksia sen sijaan, että aivan vahingossa ”kadotetaan” kokonaisia sukupolvia työmarkkinoilta , aiheutetaan lisää inhimillistä kärsimystä ja pahennetaan jo nyt akuuttia osaajapulaa ympäri maan.

Kaisa Oinas-Panuma

Kirjoittaja on Ajatuspaja Alkion korkeakouluharjoittelija, jolle yliopisto-opinnoissa on TENK:n ohjeistus tullut kohtuullisen tutuksi.