Blogi

Virpi Harilahti-Juola - elokuu 18, 2016

Ruusuja ja kiipeilypuita – matka muistoihin ja tähän hetkeen

retkelle

On keskiviikkoiltapäivä ja edessä on ympäristöluotsaus Oulun keskustassa. Tarkoituksena meillä on tutustua kaupunkiin puistojen, polkujen ja kasvien kautta. Ja samalla muistella menneitä ja jutella tästä hetkestä.
Tällä kertaa mukana ovat myös Esko ja Raija, joiden seurassa iltapäivästä tuli matka monenlaisiin muistoihin ja tunnetiloihin. Raijalla on ollut itsellään yli kolmekymmentä vuotta oma puutarha ja kukkakauppa, joten päivän teema on heille erityisen läheinen.

Retki alkaa Oulun kaupunginteatterin takaa Tunne+Tila ympäristötaideteoksen luota. Päivi Raivion teoksesta löytyy lukuisia erilaisia kasveja, yrttejä ja kukkia. Eskolla kihoaa kyyneleet silmiin, kun hän huomaa, että Raija tunnistaa suuret kirkkaankeltaiset auringonkukat. Raija itse toteaa niiden tuovan meille iloa, vaikka sää onkin vähän harmaa ja tuulinen.

kiipeilypuu
Tunne+Tila teoksen luota jatketaan rantatietä ja polkuja pitkin Hupisaarille, Oulun keskustassa sijaitsevalle isolle puistoalueelle. Matkan varrella Raija tökkää minua useampaan kertaan kyynärpäällä kylkeen, osoittaa jotain isoa ja käkkyräistä puuta ja tuumaa, että ”voi miten hyvä kiipeilypuu tuossa on. Tuonne olis kiva kiivetä, istua siellä ylhäällä ja katella sieltä näitä muita.”

ruusut
Välillä pysähdytään katselemaan ympärille ja juttelemaan siitä, mitä kukin ympärillään näkee. Pikku hiljaa Raija alkaa osoitella eri puolille ja tunnistaa vanhoja tuttujaan. ”Eikös tuo tuolla ole voikukka, koivu, punaherukka, ruusu?” On niitäkin, jotka selvästi ovat tuttuja, mutta joille ei nyt löydy nimeä. Ruusujen luona Raija kiertelee, koskettelee ja kumartuu haistelemaan niiden tuoksua. Hän osoittaa keltaista, pientä, oranssireunuksista kukkaa ja sanoo sen olevan hänen ruusunsa. Ja lisää vielä, että siinä paikassa voisi olla vaikka koko loppupäivän.

Iltapäivän aikana kuultiin monta muistoa ja tarinaa. Suuret eväsvoileivät kirvoittivat Eskon muistelemaan oman perheen sotalapsikokemuksia. Isosta sisarusjoukosta osa oli lähetetty Ruotsiin ja osa oli jäänyt tänne. Esko oli yksi niistä, joka oli jäänyt tänne ja päässyt kouluun, kun oli saanut ruotsinpaketissa uudet kengät. Matkan varrella esille tullut sana kiertotalous oli sekin vanha asia uudessa muodossa. ”Niissähän on vanhoissa räsymatoissa ollut koko se elämän kirjo. Niihin on leikattu nekin pussit, missä maitoa jossain vaiheessa myytiin.” Istutusten katteena käytetty järviruoko taas toi mieleen lapsena rakennetun lautan. Välillä laitettiin kaikki silmät kiinni ja vain kuunneltiin. Välillä jumpattiin porukalla; oltiin ukkosmyrskyjä, sumua ja auringonpaistetta.

Tämä oli iltapäivä, missä muisteltiin menneitä ja oltiin kiinni tässä hetkessä. Retki oli meidän järjestämä, mutta päivän todelliset oppaat olivat ihan muut; ne joiden muistoihin meidätkin otettiin mukaan.

Maaseudun Sivistysliitto järjestää ympäristöluotsausta Pohjois-Pohjanmaalla Oulussa, Pudasjärvellä, Pyhäjoella ja Tyrnävällä. Ympäristöluotsaus on osa Marttojen RAIMO –hanketta, missä kohderyhmää ovat yli 65-vuotiaat, muistisairaat ja heidän omaishoitajansa.