Blogi

Anna Hakala - elokuu 2, 2018

Pihkavoidetta ja paljon hellepäiviä

Kittilässäkin kesä on tänä vuonna tarjonnut parastaan: aurinkoisia päiviä, lämpimiä uimavesiä, iloisia kesätapahtumia. Paikallisille kesä on täynnä ystäviä, tapahtumia ja tekemistä. Mutta miltä kesä näyttää niiden silmissä, jotka ovat vasta muuttaneet paikkakunnalle?

Vastaanottava Tunturi-Lappi -hanke on ollut mukana Kittilän syyrialaisten pakolaisten kotoutumisen polulla aina heidän saapumisestaan asti viime kesänä. Talvi oli pitkä ja haasteellinen, mutta arkiset rutiinit päiväkodin ja koulun kautta ovat tuoneet kontakteja ja rakentaneet verkostoja. Kesän myötä verkostot ovat joutuneet koetukselle: ystävät ovat lomailemassa poissa paikkakunnalta, arjen tukihenkilöt eivät ole heti saavutettavissa. Elämä kutistuu varsinkin naisilla tuttuun ja turvalliseen: päivät pyörivät helposti kodin ympärillä. Tästä syystä olemme keskittyneet erityisesti naisten ja tyttöjen elinpiirin laajentamiseen kesällä.

Naisten kesäkeskiviikkojen teemat ovat olleet luontolähtöisiä ja arkisia. Illat ovat olleet avoimia kaikille naisille ja tytöille. Ensimmäisenä kesäkeskiviikkona tutustuimme lähiympäristön kasveihin ja niiden hyödyntämiseen vaikkapa yrttiteessä. Maistelimme myös kuusenkerkkäsiirappia ja juttelimme jokamiehenoikeuksista. Toisessa naisten illassa jatkoimme luonnonyrttien parissa ja teimme luonnonkosmetiikkaa. Pihkavoidekin onnistui iloisen naurun ja puheenporinan saattelemana. Seuraavana keskiviikkona suunnitelmana oli jakaa kokemuksia ruoan laittamisesta ulkona avotulella, mutta metsäpalovaroitus muutti suunnitelmia. Lätyt paistettiin sisällä ja illasta kehkeytyi mukava eväsretki lähirannalle. Samalla tuli selvitettyä metsäpalovaroituksen merkitys.

Neljäs naisten ilta oli varsinainen harppaus elinpiirin laajentamisessa – menimme nimittäin naisten kesken kalaan. Aloitimme illan selvittämällä, mikä on kalastonhoitomaksu ja mitä muita lupia tarvitsemme illaksi. Ennen lähtöä tutustuimme myös yleisimpiin kalastusvälineisiin, sekä turvalliseen tapaan kalastaa. Matkalla joelle naiset olivat vielä vakavailmeisiä ja epävarmoja. Mitähän tästä tulee? Mitä jos jotain menee rikki? Osaammekohan me kalastaa? Muutamaa tuntia myöhemmin sain innokkaat kalastajat tuskin pois rannalta – vielä yksi heitto, odota, vielä yksi heitto! Mitään ei mennyt rikki ja kaikista siimojen solmuista selvisimme, madot saimme onkien koukkuihin ja se iso hauki ämpärin pohjalla kotiinviemisenä sai silmät sädehtimään isoilla ja pienillä tytöillä. Kyllä, me osaamme kalastaa!

Niin yrttiretki kuin kalastusiltakin ovat hyviä esimerkkejä luontolähtöisestä toiminnasta. Luonnossa liikkumisen on todettu olevan voimaannuttavaa, stressiä helpottavaa ja hyvinvointia lisäävää. Suomalaisilla on pitkä perinne luonnossa liikkumisessa, ja meillä on monipuoliset mahdollisuudet vaalia ja kehittää luontosuhdettamme. Muualta muuttaneille luonto ei välttämättä avaudu samalla tavalla, enkä näe tarpeelliseksi edes olettaa meidän merkityskenttämme siirtyvän muuttumattomana uusille tulijoille.

Näiden kesäkeskiviikkojen perusteella näen luontolähtöisissä menetelmissä mahdollisuuksia. Ensinnäkin, luonnossa on helppo tehdä asioita yhdessä – ja tekemisen avulla kielimuurin esteet pienenevät. Suuretkin asiakokonaisuudet muuttuvat pieniksi, kädestä pitäen näytettäviksi yksiköiksi. Lisäksi mahdollisuuksien kirjo on valtava, mitä voimme lähiluonnossa tehdä. Toiseksi, luonto on todella, todella lähellä – ovi auki ja muutama askel yhdessä ulos, siitä se seikkailu alkaa. Ei tarvitse lähteä merta edemmäksi kalaan, jos ne kalat uivat siinä lähirannassakin, turvallisesti näköetäisyydellä kotoa. Kolmanneksi, luontoon meneminen on kaikessa yksinkertaisuudessaan läsnäoloa ja jakamista. Minulle luonnossa oleminen tuo hyvää oloa, ja kun jaan luontoelämyksen uusien ystävien kanssa, minun hyvä oloni ja rauhallisuuteni välittyy heihin. Ei ole välttämättä tarpeen kertoa, mistä hyvä olo syntyy, kun sen voi läsnäolollaan näyttää.

Luonnossa liikkuminen voi siis todella lisätä hyvinvointia ja auttaa jaksamaan haasteiden keskellä. Yhtä oikeaa tapaa nauttia luonnosta ei ole. Mutta jos on mahdollista kokeilla yhdessä monia eri tapoja, niin jotain omaa sieltä voi löytyä. Ja kuten Franciscus Assisilainen on sanonut, jo ”yksi auringonsäde riittää ajamaan pois monia varjoja.”