Blogi

Niina Vuori - syyskuu 12, 2018

Pajupallo pystytettiin Kyyjärven uudeksi maamerkiksi yhteisötaideprojektina

– Mikä olisi sellainen asia, mikä kuvastaisi Kyyjärveä? Näin yhteisötaiteilija Karoliina Kuvaja kyseli heinäkuun helteillä Kyyjärven asukkailta: tarinateltalle tulleilta eläkeläisiltä, ongella olleilta pojilta, talkoisiin osallistuneilta naisilta ja miehiltä, telttaan kahville piipahtaneelta maahanmuuttajilta ja monilta muilta. Tämä Kyyjärven symboli tulisi nousemaan näyttävänä yhteisötaideteoksena kunnan paraatipaikalle, kiertoliittymän kupeeseen 13-tien varteen.

Ehdotettiin kalaa, venettä ja luontoon liittyviä teemoja. Mutta lopulta kärkeen nousi pallo. Pallo voi symboloida Kyyjärvellä montaa asiaa: lentopalloa,  tunnustusta saanutta suhtautumista maahanmuuttajia kohtaan sekä elämänasennetta: pallo sekä hallussa että liikkeessä.

Pallon materiaalina käytettiin rannoilta raivattua pajua. Sitä ei hiiliviisauden hengessä ei haluttu jättää lahoamaan pinoihin, vaan se haluttiin hyödyntää yhteisöllisen tekemisen materiaalina. Matka kohti palloa aloitettiin jo kevättalvella, kun kysyimme kuntalaisilta penkkikahviloissa, mikä Kyyjärvellä on hyvää ja mitä pitäisi kehittää. Yksi keskeinen toive oli, että järvi pitäisi saada paremmin näkyviin. Järven näkymistä estävät useimmiten pajupusikot, joten niitä sitten matalaksi!

Satama on kyyjärveläisille tärkeä paikka, ja sen ilmettä haluttiin kohentaa. Toinen talkoohomma viikon aikana olikin rakentaa satamaan penkki, jossa kaunista Kyyjärveä voi ihailla. Raivattua pajua hyödynnettiin pallon lisäksi sataman pajuseinämässä, joka toimii maisemallisena elementtinä.

Heinäkuussa myös aurinko porotti hehkuvana pallona, kun yhteisötaitelija Riitta Johanna Laitisen johdolla alettiin koota renkaita pallon rungoksi. Kaaostekniikalla toteutettava pajuveistos toimii hyvin yhteisötaiteessa. Vahvan rungon päälle aletaan koota pienempiä oksia, ja tekemiseen voi osallistua kaiken ikäiset ja -taitoiset ihmiset.

Helle olikin aikamoinen yllätysmomentti: se kuivatti pajut nopeasti, jolloin niiden työstäminen kävi vaikeaksi. Samoin fyysinen työskentely paahtavassa auringossa oli talkoolaisille vaativaa. Niinpä päätimme siirtää pallon pystytyksen suosiolla syksyyn.

Elo-syyskuun vaihteessa sitten kaivoimme pensaikkoon jemmatut renkaat esiin. Hieman jännitti, että mikä niiden kunto on kuuman kesän jälkeen, mutta onneksemme ne olivat käyttökelpoisia. Lisävahvistusta rautalangalla renkaisiin, uusia runkopuita metsästä ja pallo pystyyn!

Sekä kahvi että iloinen puhe porisivat jälleen oranssissa teltassa ja touhuissa yli kolmemetrisen pajupallon ympärillä. Talkoisiin osallistui useita kuntalaisia, vauvasta vaariin. Sää ei juurikaan hävinnyt heinäkuulle, hiki tuli pintaan myös syyskuussa! Välillä pallo pullisteli ja kallisteli – kun sitä tuettiin toisesta kulmasta, niin jo joku toinen kohta menettikin kaarevuutensa. Tehdessä opittiin koko ajan lisää. Mutta talkooporukka totesi, että se saa ollakin rosoinen ja lopputuloksesta oltiin yhtä mieltä: hieno on!

Pallon ympärillä hääräily sai myös ohikulkuliikenteeltä paljon huomiota. Iloiset moikkaukset rekka-autoista, lähes nurin menneet niskat ja varta vasten lähemmäs ajaneet autot kertoivat siitä, että pajupallo on noussut aivan oikealle paikalle. Se nostaa hymyn huulille ja herättää kysymyksiä: mitä, miksi, miten?

Kolmen intensiivisen päivän päätteeksi pallo on nyt hallussa, mutta seuraavaa syöttöä odotetaan jo innolla! Koska palloprojekti toimi myös lähtölaukauksena Hyvän mielen teot, yhteiset talkoot -hankkeelle, tekemistä pallon ympärillä voidaan jatkaa. Kaksivuotisessa, Kyyjärvellä ja Viitasaarella toteutettavassa hankkeessa kehitetään uusia tapoja ja sisältöjä siihen, miten kuntalaiset ja etenkin nuoret voivat toimia oman yhteisönsä ja kuntansa hyväksi. Yhteisötaide on yksi menetelmä, joka kohentaa yhteistä ympäristöä ja tarjoaa samalla mukavaa tekemistä. Seuraavaksi hankkeessa lähdemmekin kysymään viitasaarelaisten ajatuksia siitä, mikä heille on merkityksellistä ja mitä he voisivat tehdä, jotta nämä merkittävät asiat toteutuisivat?

Hyvän mielen teot, yhteiset talkoot -hanketta rahoitetaan Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta.