Blogi

Terhi Amberla - huhtikuu 28, 2018

Nykyajan kuvia metsästämässä

Pysähdyttävän kuvan ja videon takaa löytyy aina koskettava tarina. Ja jokainen joka haluaa pysähtyä katsomaan ja kuuntelemaan, oppii ne tarinat myös vangitsemaan!

Hän hyppää vuoteesta varhain aamulla ja lähtee vain kun hänen aistinsa ovat herkät, sydän puhdas ja ruumis kevyt kuin kesävaate. Hän ei ota eväitä mukaansa. Hän juo raikasta ilmaa ja nuuhkii matkan varrella terveellisiä tuoksuja. Hän jättää aseet kotiin ja tyytyy katsomaan. Silmät toimivat verkkona joka pyydystää kuvat aivan itsestään. ”

Näin alkaa Jules Renardin rakastettu teos ”Kuvien metsästäjä”, jossa kirjailija maalaa sanoin ja hienoin kielikuvin hämmästyttävän tarkkoja ja riemastuttavia havaintoja eläimistä ja luonnosta pitkälti yli sadan vuoden takaa. Teos ilmestyi vuonna 1896.

Jules Renardin tekstissä on yhä monta totuutta, kun lähdetään etsimään pysähdyttäviä kuvia ja oman aikamme kiehtovia visuaalisia kertomuksia.

Herra Renard on asian ytimessä etenkin siinä, että kuvia ja tarinoita on ympärillämme joka päivä ja jokaisessa hetkessä, kunhan vain lähdemme matkaan aistit herkkänä ja sydän puhtaana!

Olennaista on kuitenkin muistaa, että kuva on valoa. Ja jos sitä ei ole, ei ole myöskään mitään kuvattavaa – eikä sitä kuvaa.

Siksi silloin kun on tarkoitus tehdä laadukasta ja vaikuttavaa kuvaa, videota tai valokuvaa, olisi oltava mukana myös oikean tyyppiset kuvausvälineet sekä etenkin  taitoa käyttää niitä. Sillä vaikka silmä löytää ja tallentaa verkkokalvolle toinen toistaan hienompia otoksia ilman sen kummempaa vaivaa, kuvaa kamera sen sijaan vain sen, minkä me haluamme. Se ei osaa säätää valaistusta, aukkoa, kuvakokoa tms., vaan näyttää maailman tyystin toisessa valossa kuin mitä sen itse koemme.

Yhtä olennaista osaamista on myös valita oikea väline oikeaan tilanteeseen ja myös suhteessa sisältöön. Kallein ja isoin kamera kun ei aina ole paras, vaikka totta on se, että hyvällä kalustolla saa taatusti parempaa kuvaa ja ääntä kuin huonolla. Onneksi tässä ajassa voi kaikentyyppisen kaluston, sen todella laadukkaankin, kanssa kulkea kuten jo Jules Renard – että olo on kevyt kuin kesävaate!

Kalustoa vielä tärkeämpää on kuitenkin oma osaaminen. Hienokaan kamera ei itsekseen osaa kuvata hyvää materiaalia. Perussännöt pitää osata: kuvakoot ovat tärkeitä, jotta sanoma menee oikein perille. Aivan yhtä tärkeää on myös hyvä äänen laatu, sillä jos ei katsoja saa mitään selvää siitä, mitä sanotaan, ei tarinalla ole merkitystä. Ja kolmantena oleellisena on se kaikensyleilevä valo: jos ei videosta näe mitään, miksi se on tehty?

Mutta kaikkein tärkeintä on kuitenkin loppupeleissä se, mitä Jules Renard myös lähti retkillään etsimään: pysähdyttävä tarina ja sisältö; se mitä videolla tai kuvalla halutaan kertoa! Jos ei ole etukäteen mietitty miksi ja mitä tai missä kuvataan, on usein ajan ja resurssien tuhlausta lähteä liikenteeseen ylipäätään.

Lisäksi on muistettava ennakkosuunnitelun tärkeys, sillä vaikka kuinka olisi ns. rutiinikeikka kuvattavana ja sisältökin hallussa, pitää tuotannonsuunnittelun perusasiat aina käydä läpi: ketä ja mitä kuvataan ja missä, mikä on äänimaailma, mikä kalusto tarvitaan ja missä valmis kuva tai video julkaistaan, leikataanko kuvaa vai pitääkö onnistua yhdellä otolla. Sekin pitää olla tiedossa, käytetäänkö musiikkia, näkyykö taideteoksia tai muuta tekijänoikeuskorvausten piirissä olevia asioita. Aikataulut ja logistiikka pitää myös suunnitella ja sopia etukäteen, sekä varmistaa että ne myös sopivat kaikille. Ja kyllä, mietitty ja tyyliin sopiva grafiikka on yhtälailla osa kuvaa ja visuaalista ilmaisua!

Ennakkosuunnittelu ja asioiden läpikäyminen on sitä tärkeämpää, mitä enemmän porukkaa on mukana kuvauksissa ja mitä kauemmin kuvaukset kestävät. Ja kaikkein tärkeintä suunnittelu on silloin, jos antaa työn tehtäväksi jollekin toiselle. Sillä jos ei etukäteen käydä läpi em. asioita, voi lopputulos sen toisen silmin nähtynä ja kuvattuna olla aivan jotain muuta kuin mitä haluttiin. Ja silloin ollaan todella kaukana siitä sisällöstä, jota alunperin oli tarkoitus toteuttaa!

Ja vaikka Jules Renard lähtikin matkaan ilmeisen hurmioituneena ja ikäänkuin Ilmattaren hengessä ilman eväitä, on tuikitärkeää muistaa, että sekä kuvaaja että kuvattavat marssivat vatsallaan eli jotain muutakin juotavaa olisi hyvä olla matkassa, kuin raikasta ilmaa…. ja nuuhkittavanakin jotain voimia antavaa ja terveellistä syötävää 🙂

Kuvien ja tunnelmien metsästys on kiehtovaa ja loppumattoman hauskaa sekä mielenkiintoista työtä. Jokainen meistä voi oppia elämyksellisten tarinoiden kertojaksi, kunhan vain pysähtyy katsomaan ja kuuntelemaan – ja pyydystää ne silmien piirtämät kuvat myös kameran muistiin!

Onnellisia hetkiä ja hyvää metsästysonnea Herra Renardin jalanjäljissä!

 

KUVAT: Terhi Amberla