Blogi

Pauliina Maukonen - heinäkuu 9, 2020

“Koska korona”

COVID 19-pandemian aiheuttama poikkeustila päättyi vihdoin 15.6.2020, kun valmiuslaki poistettiin. Sen jälkeen olemme totutelleet normaaliin ja vapaampaan sosiaaliseen elämään, jossa ihmisen oma vastuu ja harkinta toiminnastaan korostuvat yhteiskunnan holhouksen sijaan. ”Koska korona”- hokema on kuitenkin tullut kielenkäyttöömme jäädäkseen.

Koska korona- hokemasta on tullut yleisesti käytetty perustelu niissä tilanteissa, kun haluamme kieltäytyä jostain tai suhtaudumme johonkin asiaan suurella varauksella. Oli kyseessä sitten taloudellinen hankinta, sosiaalisen elämän rientoihin osallistuminen tai vapaaehtoistyö.

On totta, että korona on aiheuttanut monelle taloushuolia esimerkiksi lomautusten kautta, joten hankintoja tulee miettiä tarkasti ja riskiryhmään kuuluvien on syytä edelleen huolehtia turvaväleistä tai jättäytyä pois massatilaisuuksista, jossa tartuntariski on suurempi. Kieltäytyminen on siis usein perusteltua, harkittua ja sosiaalisesti oikeutettua. Koska korona- hokemalla on kuitenkin toinenkin puoli, jolla voi olla kauaskantoisia vaikutuksia kansalaistoimintaan.

Yhdistys- ja harrastustoimintaa ei ole ilman vastuunkantajia ja vapaaehtoisia

Moni harrastustoiminta on uhattuna, kun elintärkeä talkootyöhön perustuva yhdistystoiminta on menettämässä toimintaedellytyksensä vapaaehtoisten puutteessa. Koska korona. Suurimmat vaikutukset tällä talkootyövoiman puutteella on pienten paikkakuntien elinvoimaisuudelle, mutta myös lasten ja nuorten harrastuksille.

Harvoin tulee laskeneeksi, miten paljon suomalaiset käyttävät aikaa, voimavaroja ja henkilötyövuosia vapaaehtoistoimintaan yhteiseksi hyväksi. Esimerkiksi yhden ratsastuskilpailun järjestäminen vaatii helposti 200 talkootuntia ja vastaavasti yksi kesäteatterikausi vie tekijöiltään 5000 tuntia vapaa-aikaa. Kumpiakaan näistä ei järjestetä yhden tai kahden aktiivisimman yhdistystoimijan voimin, vaan yhdistystoiminta vaatii aina joukkovoimaa.

Koronan vaikutukset iskevät voimakkaimmin valmiiksi heikoimpiin alueisiin ja väestöryhmiin. Kun yhdistyksiltä loppuvat rahat, karsivat ne ensimmäisinä niin kutsutusta tuottamattomasta osasta toimintaansa eli lapsista ja nuorista. Kun yhdistyksiltä loppuvat vapaaehtoiset talkootyöläiset ja vastuunkantajat, on yhdistystoiminta polvillaan pitkän aikaa. Joskus lopullisesti. Samalla lasten ja nuorten harrastusmahdollisuudet kaventuvat, koska seurat ovat keskeisiä palveluntuottajia monissa kunnissa.

Yhdistysten vapaaehtoiset talkoolaiset vastaavat toiminnan järjestelyistä.

Onneksi suomalaisten omatuntoa on tässä asiassa helppo herätellä. Lasten ja nuorten vapaa-ajan harrastaminen on ollut tärkeä väline suomalaisessa nuorisopolitiikassa aina itsenäistymisen ajoista lähtien. Lasten harrastukset on nähty kansalaiskasvatuksen välineenä samalla, kun ne ehkäisevät syrjäytymistä ja edistävät lasten ja nuorten hyvinvointia ja koulumenestystä. Mielekäs tekeminen ja kaverit ovat nuorten itsensä mielestä myös tärkeimmät välineet syrjäytymisen ehkäisyssä Nuorisotutkimusverkoston selvityksen mukaan.

Lasten ja nuorten harrastustoimintaa on pidetty niin tärkeänä, että vuonna 2017 Sipilän hallitus kirjasi jopa lasten ja nuoren harrastustakuun hallitusohjelmaansa. Sen toteutus on nyt Marinin hallituksen vastuulla.

Yhdistystoiminnan korona – exit: Kääritään hihat

Viime aikoina on puhuttu paljon korona- exitistä eli keinoista, joilla pyritään tietoisesti koronan haittavaikutuksista yli takaisin kasvun uralle, sekä strategisesta varautumisesta vastaaviin tilanteisiin. Yhdistystoiminta on tässä heikoimmilla, koska ihmisten ”koska korona”- asennetta ei ratkaista pelkästään taloudellisella tuella. Toimintaan vaaditaan tekijöitä. Aktiivisuus lähtee halusta sekä velvollisuuden- ja vastuuntunnosta. Joskus niitä kaikkia tarvitaan ja joskus riittää vain yksi. Minkä lisäksi olisi vielä käärittävä hihat.

Poikkeusaikana keskitetyllä päätöksenteolla oli paikkansa ja perustelunsa ja lajiliittojen sana ja toimintaohjeet määräsivät yhdessä THL:n ja valtioneuvoston poikkeuslain ohella ihmisten osallisuutta harrastustoimintaan. Käytännössä kaikki toiminta pysähtyi. Monessa yhdistyksessä mietitään tälläkin hetkellä, että pysähtyikö toiminta lopullisesti?

Kunnianpalautus moniääniselle kansalaistoiminnalle ja monipuolisille harrastusmahdollisuuksille

Yhdistystoimijoiden on pian vallattava päätös- ja toimivalta liittotasolta takaisin itselleen, sillä suomalainen yhdistyksiin perustuva kansalaistoiminta on rakentunut moniäänisyyteen, arkijärkeen ja ruohonjuuritason aloitteellisuuteen keskusjohtoisen asiantuntijavallan sijaan. Sillä on ylläpidetty lähes maankattavaa harrastustoimintaa myös lapsille ja nuorille.

Kansalaislähtöistä toimintaa ja kansanvaltaista demokratiaa ei saa päästää kriisiytymään saatikka keskittymään harvoille. Kolmannen sektorin toimijoiden on myös taisteltava paikastaan lujemmin julkisen ja yksityisen välissä, jotta harrastusmahdollisuudet säilyvät monipuolisina jatkossakin. Vahvimmilla ovat yhdistykset, jotka saavat rahoituksensa suoraan valtiolta, joilla on palkattua työvoimaa, omaavat selkeän intressin, joilla on hyvät digitaaliset valmiudet ja joukkoistava toiminnallinen ote.

On sanomattakin selvää, että korona tulee eriarvoistamaan yhdistyksiä. Yhdistysten tulevaisuus riippuu talkooväen innosta kääriä hihat ja organisoida toiminta oman näköiseksi uudelleen. Heikoimmat yhdistykset kuolevat nyt pois.

Mutta ihmisille on oltava edelleen tarjolla muitakin vapaa-ajanviettomahdollisuuksia kuin julkisin varoin ylläpidetyt kirjasto ja palloilukenttä. Tai yksityinen tanssisali. Perusasiat eivät ole koronan johdosta mihinkään muuttuneet. Harrastustakuun toteutuminen laajentaa ihmisten tarpeita ja lisää paineita yhdistystoiminnalle entisestään.

Nyt on aika antaa arvoa yhdistystoimijoille ja talkoolaisille. Ilman heitä ei ole huomisen harrastustoimintaakaan.