Blogi

Anna Hakala - huhtikuu 20, 2018

Kohtaamisia kevätiltana kirjastossa

Pitkän talven jälkeen on Kittilässäkin kevät. Ensimmäiset vesilätäköt muodostuvat kirjaston pihaan. Lätäköitä väistellen kirjastoon kulkee nuoria ja vanhoja, perheitä ja vanhuksia. Meitä on liikkeellä autolla, mopolla, pyörätuolilla; erilaisia tavallisia kittiläläisiä matkalla esteettömästi yhteiseen kohtaamispaikkaan.

Kirjasto on kohtaamispaikka myös uusille ja vanhoille kittiläläisille. Uusia kuntalaisia Kittilä sai vuosi sitten Syyriasta. Tänä iltana saamme kuulla ja keskustella siitä, miltä tuntuu, kun koti on Kittilässä ja juuret ovat Syyriassa.

Koti Kittilässä — Ennen Suomeen saapumistaan perheet olivat kuulleet maamme hyvistä kouluista ja hyvästä terveydenhoitojärjestelmästä. Kittilästä he eivät kuitenkaan tienneet mitään ennen saapumistaan. Ensimmäisen talven kylmyys ja pimeys yllättivät, heidän ensin toivuttuaan kesän valoisuuden aiheuttamasta järkytyksestä. Perheet kertovat kirjastoon kokoontuneille, että Kittilässä heillä on hyvä olla. Lapsilla on hyvä käydä koulussa ja päivähoidossa. Kohtaamiset paikallisten kanssa ovat olleet myönteisiä. Yksi perheen äideistä ottaa puheenvuoron kiittääkseen vielä kerran asuntoja valmistelleita vapaaehtoisia, joita tänäkin iltana kirjastolla on mukana. Perheet ovat iloisia siitä, miten ystävällisesti heidät on Kittilässä otettu vastaan.

Juuret Syyriassa – Kaikki Kittilään saapuneet syyrialaisperheet ovat paenneet ensin Turkkiin ja hakeutuneet siellä YK:n kiintiöpakolaisohjelmaan. Kiintiöpakolaiset käyvät läpi usein vuosia kestävä hakuprosessin uuden kotimaan löytämiseksi. Perheet kertovat, miten olosuhteet Turkissa olivat vaikeat. Mutta tilanne kotimassa Syyriassa on vielä vaikeampi. Yksi kirjastoillan kuulijoista haluaa tietää, vastaako todellisuus Syyriassa sitä kuvaa, minkä saamme täällä mediasta. Vastaus on hyytävä: todellisuudessa uusien kittiläläisten sukulaisten ja ystävien tilanne Syyriassa on kaksi kertaa pahempi kuin uutiskuvissa näkyy. Pakomatka on jatkuvasti ajatuksissa, mutta Turkin rajan yli pääseminen on äärettömän vaikeaa ja vaarallista. Yhteydenpito Suomesta Syyriaan onnistuu internetin ja puhelimen viestisovellusten kautta.

Kittilässä on paljon erilaista ja outoa. Perheet kertovat ikävöivänsä sosiaalista elämää, syyrialaisten tapaa käydä kyläilemässä toistensa luona spontaanisti. Suomessa he ovat oppineet, että ensin täytyy soittaa ja sopia vierailusta. Syyriassa on myös tapana ottaa kontaktia uusiin ihmisin rohkean uteliaasti, Suomessa taas täytyy olla hyvä syy tutustua. Ehkäpä siinä yhteisöllisyydessä olisi meillä kittiläläisilläkin oppimista – tai oppimista pois uudesta arkikiireen ajatusmallista. Yli 80-vuotias kittiläläinen muistelee nimittäin tässä vaiheessa iltaa, miten kylästelykulttuuria viljeltiin meilläkin aikaisemmin mutkattomasti. Onkohan niin, että nykyään elämä on helpompaa, mutta kanssaihmisten kohtaaminen vaikeampaa?

Kohtaamisiin täytyy siis hyödyntää yhteisiä, esteettömiä kohtaamisen paikkoja. Siksi kirjaston kulttuuri-ilta tuleekin tarpeeseen. Vastaanottava Tunturi-Lappi -hanke on ollut mukana uusien kuntalaisten kotoutumisen polulla luomassa näitä kohtaamisen paikkoja ja mahdollisuuksia. Vuoden aikana olemme käyneet yhdessä retkillä, olemme oppineet toisiltamme ja jakaneet kukin omasta asiantuntijuudestamme.

Talvi on ollut pitkä meille kaikille, nuorille ja vanhoille, perheille ja vanhuksille. Kirjaston yhteinen ilta luo toivoa tulevista jakamisen mahdollisuuksista.