Blogi

Niina Vuori - maaliskuu 22, 2019

Kaksi korvaa

Olen saanut viimeisen puolen vuoden aikana työni puolesta tutustua nuoriin kahdella lähipaikkakunnalla. Tämä on ollut hyppy ihan uuteen maailmaan. Onko ne ihan mahdottomia? Miten täti saa teinin kiinnostumaan mistään?  Siis nolointahan on, jos yrittää keski-iässä olla #nuorekas.

Olen huomannut, että en ole nuorisojännitykseni kanssa yksin. Kyselyissämme on noussut esiin, että julkisissa tiloissa aikaansa viettävä, jutteleva ja pelleilevä nuorisoryhmä on uhka jo pelkällä läsnäolollaan. Pois siitä metelöimästä. Ukkojoukko samassa paikassa, vaikka koko päivän yhden kahvikupin äärellä, on meistä ihan ok. Haluammeko edelleen vaientaa nuoret, tietoisesti tai tiedostamatta?

Väestökehityksen vakavoittamina olemme kuitenkin alkaneet herätä siihen, että ehkä nuorilta kannattaisi kysyä mielipiteitä. He myös haluavat tulla kuulluksi heille tärkeissä asioissa – ilmastolakko on tästä ajankohtainen esimerkki. On myös tarpeen luoda uudenlaisia kuuntelemisen ja vaikuttamisen paikkoja.

Kun me aikuiset kohtaamme nuoria yhteisen kehittämisen merkeissä, niin usein meillä on jo valmiina loistavia ideoita siitä, mitä nuoret voisivat tehdä ja mitä he tarvitsevat. Ja me kerromme niistä nuorille oikein mielellämme. Virallisissa kokouksissa toivomme heidän ottavan kantaa järjestötoimintaan, kulubudjettiin, kehittämisstrategiaan tai sivistyspalveluihin. Tapaamisen jälkeen toteamme muille aikuisille nyrpeinä, että ”eihän ne nuoret edes sanoneet mitään, vaikka nyt oli tilaisuus!”. Niin.

Mutta mitä tapahtuu, jos nuorille annetaan mahdollisuus omalla kielellään ja maaperällään kertoa, mikä heille on merkityksellistä?

Juu, pitäisi olla Starbucks, Burger King ja henkkamaukka. Eikä täällä tuppukylällä ole mitään tekemistä ja koko paikka on muutenkin ihan peestä.

Ne loput 95 % nuorten elämän merkityksellisistä asioista ovat tällaisia: nuorisotalolle ehjä sohva ja pelejä. Olisi kiva harrastaa voimistelua. Enemmän aikoja koulukuraattorille ja -psykologille. Nuorille lisää paikkoja, joissa saa olla. Moponrassaushalli. Katos koulun pihaan. Laskettelurinne ja uimarannat ovat kunnan parasta antia. Pienellä kylällä kaikki on mukavan lähellä. Tärkeintä on ystävät ja perhe. Jos oletamme, että nuoret haluavat mahdottomia, olemme väärässä.

Kun seuraavan kerran kohtaat nuoren, vaikka siellä S-marketin eteisessä, mieti, miksi hän hengailee juuri siellä? Jos rohkenet, kysy. Hänen vastauksensa voi kertoa paljon kotikunnastasi.

Kirjoitus on julkaistu myös Sampo-lehden kolumnina 20.3.2019