ITE juhlii! Itse Tehdyn Elämän taide viettää merkkivuotta

ITE-taide, Taide, Blogi
Teksti: Raija Kallioinen

Tänä vuonna 2020 juhlitaan ITE-taidetta ja -taiteilijoita! Kaksikymmentä vuotta sitten toteutui ensimmäinen ITE-taiteen näyttely Kansantaiteenkeskuksessa Kaustisella, järjestäjinä Maaseudun Sivistysliitto ja tuolloin vielä toiminnassa ollut Kansanmusiikkisäätiö. Sen jälkeen on kuljettu maita ja mantuja, löydetty satoja itseoppineita taiteentekijöitä, viety ITE-taidetta maailmalle ja saatettu taidemuoto museoiden ja kuraattorien käyttöön leviämään yhä laajemmalle. ITE-taide elää ja voi hyvin! On juhlan aihetta.

Jo vuonna 1998 aloimme Maaseudun Sivistysliitossa Liisa Heikkilä-Palon johdolla koota avarakatseisia taide-elämän visionäärejä ideoimaan, miten saataisiin kaivetuksi esiin oman aikamme visuaalisen kansankulttuurin tekijät ja millaisin tavoin heitä olisi mahdollista nostaa esiin.

Kimmokkeen pohdintaan heitti maakuntaneuvos Viljo S. Määttälä. Hän toivoi MSL:n ottavan selvittääkseen, voisiko kuvallisen ilmaisun parista löytää yhtä rikasta kansanluovuutta kuin kansanmusiikissa oli noussut.

Mukaan haasteetta vastaanottamaan kutsuttiin työryhmä, jossa olivat taiteilija Veli Granö, Kaustisen Kansantaiteenkeskuksen taiteellinen johtaja Hannu Saha, perinteentutkimuksen professori Seppo Knuuttila, Suomen Akatemian tutkija Martti Honkanen sekä MSL:stä Liisa Heikkilä-Palo ja allekirjoittanut, Raija Kallioinen. Sivustatukea antoi ympäristöestetiikan professori Yrjö Sepänmaa. Keskustelujen myötä aloimme päästä kärrylle siitä mitä oikeastaan haluamme löytää.

Nimesimme kiinnostuksemme aiheen nykykansantaiteeksi.

Ei ollut itsestään selvää löytää tuota luonnehdintaa. Oli selkeää, että mielenkiintomme kohteena oli itseoppineiden tekijöiden kuvallinen luovuus. Siinä saisi näkyä kansanomaisen ilmaisun traditiot, mutta ytimenä pitäisi olla oman aikamme vapaa, yksilöllinen taideilmaisu vailla käytännöllisyyden tarvetta. Nyky + kansan + taide. Se kuvasi pyrintöämme.

Internet teki tuolloin tuloaan tiedonhankinnan väyläksi työelämään. Olin ”edistyksellinen” ja tutkin netistä, löytyisikö englanniksi vastinetta. No toden totta löytyi – contemporary folk art oli maailmalla aivan yleisesti käytetty termi. Sen piiristä löytyi vastaavuutta omalle mielenkiinnollemme. Tulevina vuosina sieltä rakentuivat myös laajat kansainvälisen yhteistyön verkostot.

Korpilahtelaisen Timo Peltosen teos Kivikauden mies oli alkuvaiheissa keskeinen tunnuskuvamme. Kuva Veli Granö.

Nykykansantaiteesta ITEksi

Nykykansantaide oli pitkä ja koliseva termi. Etsinnöille tarvittiin vetävämpi nimi.

Pihataiteilijoita pioneerina tutkinut Veli Granö oli toteuttanut näyttelyn Itse tehty elämä. Työryhmässä maistelimme sanoja ja mielestämme ne sopivat osuvasti kuvaamaan sitä, minkä jäljille oltiin pyrkimässä. Niinpä Velin Itse Tehdystä Elämästä tuli nimi parivuotiseksi ajatellulle projektille.

Se olin sitten minä, joka hoksasin, että alkukirjaimista I-T-E saadaan hyvä lyhenne. Aika hyvä ja toimiva tulikin! Voisi melkein kutsua brändiksi, eikö vain?

Varsin pian lyhenne alkoi levitä kansan suussa, ja termi ITE-taide tuli kuvaamaan suomalaista visuaalista nykykansantaidetta.

Kysyimme ja kansa vastasi

Aloimme levittää etsintäkuulutuksia ja tiedotteita pyytäen ihmisiltä ”ilmiantoja” – siis ehdotuksia siitä, mitä he katsoivat nykypäivän visuaaliseen arjen luovuuteen kuuluvaksi. Kutsuimme mukaan taiteen rajapintojen vaikuttajan, taiteilija Erkki Pirtolan. Hänessä syttyi heti innostuksen liekki, ja pestasimme hänet löytöretkeilijäksi, ensimmäiseksi ”ITE-Lönnrotiksi”.

Maaseudun Sivistysliiton mapeista löytyy arkistojen aarre: ensimmäinen ITE-taiteen etsintäkuulutus. Kortissa Valter Byglingin toteemi, kuva Veli Granö.
Ensimmäistä kertaa käytettiin rinnakkain nykykansantaiteen käsitettä ja ITE-merkkiä. Tässä vielä vanha logo.

Ihmeelliset, hurjat ja innostavat kirjeet ja valokuvat alkoivat saapua, ja haukoimme Liisan kanssa henkeä.

Kameransa kanssa Erkki alkoi kiertää tapaamassa ja kuvaamassa näitä omia maailmoitaan rakentavia luovia persoonia. Omalla välittömällä tyylillään hän voitti heidän luottamuksensa taiteilijatoverina. Vuosien varrella syntyi satojen tuntien ainutlaatuinen videoaineisto. ”ITE-taide on taidetta kansalta kansalle”, oli yksi Erkin kiteyttämiä ilmaisuja.

Projektista pitkän linjan toiminnaksi

Ensimmäisen “ilmiannoista” kootun näyttelyn järjestimme Kaustisella Kansantaiteenkeskuksessa vuonna 2000. Kansanluovuutta on ollut iät ja ajat, mutta tuo Kaustisen näyttely on valittu lähtökohdaksi ITE-taiteen 20-vuotisjuhlavuodelle.

ITE-taide ei jäänyt parin vuoden projektiksi, vaan Maaseudun Sivistysliitto on jatkanut maakunnasta toiseen eteneviä kartoituksia systemaattisesti ja pitkäjänteisesti. Työ on ollut kansainvälisestikin ainutlaatuista. Hankkeittemme johdossa toimii nykyisin kulttuurijohtaja Helka Ketonen. Juhlavuonna etsintöjen parrasvaloissa ovat Satakunnan ja Hämeen ITE-taiteilijat.

Parinkymmenen vuoden taipaleella ilon aiheisiin on kuulunut kansainvälinen yhteistyö ja ITE-taiteilijoidemme esittelyt maailmalla, mm. Pariisissa, Lontoossa, Moskovassa, Budapestissa, Amsterdamissa… Yksi tärkeä merkkipaalu on Minna Haverin väitöskirja Nykykansantaide vuodelta 2010. Ylpeyden aihe on myös Maaseudun Sivistysliiton ITE-taidekokoelma, jonka olemme deponoineet Kokkolaan K.H.Renlundin museoon amanuenssi Elina Vuorimiehen taidokkaaseen hoitoon. Liisa Heikkilä-Palo, Minna Haveri ja Elina Vuorimies ovat keskeinen kolmikko, joka on kuratoinut lukuisia näyttelyitä hyödyntäen asiantuntevasti ITE-kokoelmaa, kartoituksissa koottua tietoa taiteilijoista ja yhteistyön synnyttämää verkostoa. Kuraattorien ringissä on nähty usein myös galleristi Veikko Halmetoja.

Suuri tyytyväisyyden aihe on, että monille tärkeille ITE-taiteen ympäristöille on löytynyt huolenpitäjiä, niin että kohteista pääsevät vierailijatkin nauttimaan. Mainitaan vaikka Parikkalan Patsaspuisto, Alpon savanni, Enni Idin ja Väinö Ylénin taiteilijakodit ja Edvininpolku. Suuri kiitollisuus kohdistuu sille valtavalle talkootyön määrälle, jota taidekohteiden ystävät ja vaalijat ovat antaneet!

Tapahtumien puolella on riemuvoitto Ilomantsiin juurtunut puunveiston tapahtuma Karhufestivaali. Se kokoaa vuosittain moottorisahaveistäjät, paikkakuntalaiset ja matkailijat nauttimaan omaleimaisesta kokemuksesta. Innostuneet yleisöt ITE-taiteelle kokoaa myös ITE-taiteen kesäkaupungiksi julistautunut Parkano jokavuotisilla puistonäyttelyillään. Ja mikä suuri ilo viime vuosilta onkaan se, että Ylen Egenland on nostanut ITE-taiteilijoita varsin näyttävästi valtakunnalliseen julkisuuteen.

Suomen tunnetuin ITE-taiteen ympäristö on Veijo Rönkkösen Parikkalan Patsaspuisto. Kuva Veli Granö.

Juhlitaan yhdessä taidetta ja taiteilijoita

Kaikista tärkeimpiä juhlavuoden vieton kohteita ovat ITE-taiteilijat, joille kaikille toivokaamme onnea, terveyttä ja iloa elämään – ja edesmenneille kauniit muistot osaksenne!

Alusta asti ITE-ilmiön pyörteissä työskennelleenä lähetän lämpimät kiitokset kaikille etsinnöissä ja esittelyissä mukana olleille, niiden hyväksi työtä tehneille ja kumppanuuksiaan tueksi tarjonneille! Yhteistyössä on voimaa ja se tuo rautaista ammattitaitoa eri tehtäviin. Soolosuorituksia nämä saavutukset eivät ole. Jokaista mukana ollutta on tarvittu ja tarvitaan jatkossakin.

Rahoituksen peruspilarina pitkän linjan työssä on ollut EU:n maaseuturahoitus, jota on kanavoitunut hankkeisiimme ELY-keskusten ja Leader-yhdistysten kautta. Tältä pohjalta ovat tulleet mahdollisiksi aina uudet etsinnät ja taiteilijoiden tunnetuksi tekemiset. Sille pohjalle rakentuu myös nykypäivän eri toimijoiden mahdollisuus tarttua kootun tiedon hyödyntämiseen. Kiitos tuesta EU ja myös säätiöt ja muut kumppanit!

Hyvää ITE-taiteen juhlavuotta teille kaikille! Tutustukaa ITE-taiteen taustoihin, tekijöihin ja tapahtumiin osoitteessamme www.itenet.fi. Tervetuloa seuraamaan ITE-taidetta myös Facebook-sivulla.

Ja tulkaa ite kukin mukaan juhlavuoden tapahtumiin!

Martti Hömppi, Trio Pönttöpäät (yksityiskohta). Kuva Veli Granö.

Ja työ jatkuu…