Blogi

Helka Ketonen - lokakuu 26, 2018

Ekoturismi kovassa nosteessa Islannissa

Mitä tapahtui, kun Islanti joutui talouskriisiin ja tulivuori purkautui lähes samanaikaisesti 2010 vaihteessa? Talouden elvyttämisessä hallitus päätti keskittyä niihin sektoreihin, jotka saattoivat kasvaa nopeasti ilman suuria investointeja. Tällaisia olivat turismi, luova teollisuus, korkea teknologia sekä tutkimus- ja kehitystyö. Islanti tulikin ulos kriisistä talousrakenteeltaan monipuolisempana kuin ennen kriisiä. Nyt turismi on ohittanut kalastuksen tärkeimpänä alana – tätä ei kukaan olisi voinut uskoa 20 vuotta sitten!

Islannissa asui vuoden 2017 tammikuussa 338 349 asukasta, ja niistä 216 878 Suur-Reykjavíkin alueella. Maassa on 103 kuntaa, 23 historiallista maakuntaa ja 14 kaupunkia.

Islannissa puhutaan islantia, joka on nykyään puhutuista pohjoismaisista kielistä lähimpänä alkumuotoaan ja pysynyt suhteellisen muuttumattomana 1100-luvulta asti. Suurimmat ulkomaalaisryhmät Islannissa ovat puolalaiset (9 049), liettualaiset (1 605) ja saksalaiset (919).

(Wikipedia)

Opinto- ja verkostoitumismatka Islantiin ERASMUS+ rahoituksella

Maaseudun Sivistysliitosta minä ja projektikoordinaattorimme Niina Vuori järjestimme neljän päivän opintomatkan syyskuussa Islantiin. Tarkoituksena oli etsiä näkökulmia ja toimintamalleja yhteisöllisyyden, monikulttuurisuuden ja maahanmuuttajien kotoutumisen tukemisen edistämiseen sekä paikalliskulttuurin eri hyödyntämismuotoihin.

Katso meidän kuvaamat videopäiväkirjat YouTubesta: Opintomatka Islantiin

Tavoitteena matkan ohjelmassa meillä oli myös perehtyä näihin teemoihin: maaseutumatkailu, luontomatkailu, kulttuurituotannot, ilmastoviisaus, palveluketjut sekä maakuntien ja kylien brändäys.

Taloudella menee Islannissa tällä hetkellä erinomaisesti: talous kasvoi viime vuonna yli seitsemän prosenttia. Työttömyysprosentti on kolmen prosentin luokkaa, eli käytännössä se tarkoittaa täystyöllisyyttä. Työntekijöistä on itse asiassa jo kova pula, sillä islantilaisia ei ole tarpeeksi vastaamaan matkailualan tarpeisiin. Kasvun taustalla oli turismin piristyminen. Myös maan palkat ovat nousseet, investointien määrä on kasvanut ja etenkin rakentaminen kukoistaa.

Islantilaisille työ koostuu usein monesta pienestä purosta, eivätkä urahypyt alalta toiselle ole kummallisia. Loppututkinnon nimikkeellä ei ole työelämässä heillä niin kovasti väliä.

(https://yle.fi/uutiset/3-9671344)

Yli kaksi miljoonaa turistia vuosittain

Islanti on onnistunut kaupallistamaan matkailupalvelut erinomaisesti. Turisteille myydään matkoja tulivuorille, jäätikkökävelyitä ja kuumien lähteiden seikkailuja jo lentokoneessa. Lentokenttäbussiin sijoitetut esitteet kehottavat varaamaan päivämatkoja islanninhevossafareista kylpyläretkiin. Kierroksille on kysyntää, sillä noin 330 000 asukkaan Islantiin saapuu tänäkin vuonna yli kaksi miljoonaa turistia. Se tarkoittaa 30 prosentin kasvua viime vuoteen verrattuna. Keskivertoturisti kuluttaa Islannissa matkansa aikana noin 2 000 euroa. (https://yle.fi/uutiset/3-9671344)

Matkailuyritykset ja palvelut pelaavat hyvin yhteen. Islannin tunnusmerkit ovat vanhasti läsnä tuotteissa ja palveluissa: maan lippu, luonnon keskeiset nähtävyydet, käsityönä kudottu islantilainen villapaita, lunni, ihminen osana luontoa, meri ja sen pohjoiset erityspiirteet sekä islantilainen hevonen. Palveluketjut on rakennettu viisaasti auttamaan matkailijaa suunnittelemaan ja toteuttamaan sekä omatoimimatkoja, että järjestettyjä safareita, kiertoajeluita, yms. Yhteydet ja palvelut pelaavat hyvin internetistä alkaen aina paikan päälle.

Islantilainen yhteishenki ja ylpeys omasta maasta on korkealla. Sitä eivät lamat ja luonnonmullistukset heilauta. Maa on myös yksi tasa-arvoisimmista maista maailmassa.

Islantilainen kulttuuri ja luonto on tuotteistettu kirkkaaksi

Kaupoissa myytävät tuotteet on viisaasti brändätty. Tuotteiden tekijät tai palvelun tarjoajat tuodaan hyvin näkyviin. Tuotelapuissa lukee ”Hand made by Ingrid” ja itse tekijät esitellään. Ihminen ja hänen tarinansa seuraavatkin mukana pusseissa ja purnukoissa aina matkalaisen kotiin saakka.

”Oli erityisen hauskaa valita itselleni islantilainen villapaita ja lapselleni villapipo, kun näin lapusta ketkä ne olivat käsin kutoneet ja mikä olivat heidän nimensä – mahtavat tuliaiset kotiin”, iloitsee Helka.

Kestävyys koetuksella massaturismin myötä

Nopeasti kasvaneella turismilla on varjopuolensa, mitkä liittyvät kestävyyteen monilla tavoin. Itsenäisesti matkustavia ryhmiä on paljon vaikka järestettyjä tyhmämatkojakin toki löytyy jokaisen tarpeisiin. Keskeisiin luontokohteisiin on toteutettu selkeät ja saavutettavat polut ja jopa pinnoitetut kävelyreitit vievät perille siellä, missä turismia on erityisen paljon.

Luonnosta saadaan voimaa, omaleimaisuutta, makuja, värejä yms. Luonto on islantilaisen ihmisen ja yhteiskunnan keskeinen ylpeys ja kunnioituksen kohde.

Markkinointimateriaalissa luonnon suojelua ja luonnon puhtautta korostetaan kaikissa tuotteissa ja palveluissa. Massaturismikohteissa, kuten Geysirillä ruoka-annoksia tarjottiin kertakäyttöastioista ja roskaa tulee luonnollisesti paljon, mutta ruokailuvälineet olivat biohajoavia. Maastossa roskia ei juuri silmiin osunut. Efsti-Dalur II -maatilalla kiinnitettiin erityistä huomioita kierrätykseen. Vaikka yksityisessä omistuksessa olevan maatilan kaikki vieraat eivät aina osannetkaan antaa arvoa lajittelulle, haluaa maatilan väki opastaa ja johdatella asiakkaansa kestävän matkailun polulle. Karjatilan omistajille kestävä kehitys oli kuitenkin tärkeä asia, johon he halusivat panostaa entistä enemmän myös tulevaisuudessa.

Muutamia ajatuksia sovellettavaksi Suomeen

Kansainvälistä vapaaehtoistyötä talkooavuksi

SEEDS Iceland -yhdistys kutsuu vapaaehtoisia nuoria Islantiin kunnostamaan esim. luontopolkuja tai siivoamaan rantoja eri puolilla Islantia. Kohteet tulevat mm. kuntien kautta. Islannissa tapaamamme nuoret vapaaehtoiset kertoivat, että heitä veti maahan Islanti kiehtovana maana, halu tehdä jotain fyysistä, itsensä etsiminen ja halu oppia uutta sekä verkostoitua kansainvälisiin muihin nuoriin.

Kun kysyimme Seedsin vapaaehtoisilta, kuinka moni olisi valmis tulemaan Suomeen vastaaviin hommiin, niin suurin osa ilmaisi halukkuutensa.  Vastaavia maisemankunnostustöitä, luontoreittien kunnostamista ja ympäristöhommia olisi Suomen kylillä tarjolla varmasti vaikka kuinka. Suomessa harmitellaan talkooväen vähyyttä ja korkeaa ikää – olisiko tässä yksi ratkaisu? Kansainvälinen, nuori työporukka voisi herättää myös paikallisten nuorten kiinnostuksen oman kylän talkootyötä kohtaan.

 

Islantiaisia käsintehtyjä villapaitoja saa ostaa kaikista isoista urheilu- ja designkaupoista.

Käsitöiden tuotteistaminen ja brändääminen

Suomessakin olisi syytä tuoda persoonia enemmän esille tuotteiden takana, eli kuka on käsityön tehnyt ja missä. Tekijän nimi tuotteen hintalapussa luo käsityöhön arvokkuutta ja henkilökohtaisen suhteen tekijän ja ostajan välille. Käsitöitä tulisikin myydä ketjumyymälöissä ja urheiluliikkeissä, ylpeästi muiden brändien joukossa. Tämä poistaisi myös ”vanhanaikaista” imagoa käsityöltä ja muuttaisi sen cooliksi ja haluttavaksi.