Ajankohtaista

Ympäristöluotsit jakoivat ajatuksia ja kokemuksia Jyväskylässä 27.10.

Ympäristöluotsausta kehitettiin porukalla Jyväskylässä Yhdessä ympäristöön! – Ympäristöluotsauksen kehittämispäivässä 27.10.2017. Jyväskylän ympäristö- ja kulttuuriluotsien koolle kutsuma tilaisuus järjestettiin Kansalaistoiminnankeskus Matarassa, jossa moni Jyväskylässä toimiva järjestö pitää majaansa. Paikalla oli innokas joukko vapaaehtoisia ympäristö- ja kulttuuriluotseja sekä MSL:n omaa väkeä.

Päivän avasivat Jyväskylän kaupungin resurssiviisauden tutkimus- ja kehittämispäällikkö Pirkko Melville ja MSL:n kulttuurijohtaja Helka Ketonen. Melville totesi, että ympäristöluotsaus sopii hyvin yhteen resurssiviisauden edistämisen kanssa. Helka Ketonen kertoi ympäristöluotsauksen taustasta ja kuvasi ympäristöluotsauksen tietä tähän saakka.  Koulutussuunnittelija Suvi Kaljunen sekä aineistotuottaja Sofia Heininen kertoivat käynnissä olevasta ympäristöluotsauksen pedagogisesta kehittämistyöstä, jossa lisätään ympäristöluotsauksen pedagogiaa ja tuotetaan uutta materiaalia ympäristöluotsien koulutukseen.

Aamupäivällä esiteltiin myös Jyväskylässä tehtyjä kaupunkiviihtyisyyden ja hiiliviisauden tekoja: Jyväskylän kaupungin maisema-arkkitehti Mervi Vallinkoski esitteli kaupunkipuistojen projektia Kehä Vihreää, jossa puistoalueet muodostavat hauskalla tavalla kehämäisen kuvion. Yksi puistoista on Tourujoen puisto, joka sijaitsee aivan Mataran vieressä.

Jyväskylän kestävä kehitys ry Japan toiminnanjohtaja Anna Sarkkinen esitteli Suomessa ainutlaatuista lastipyörälainaamoa. Japalla on lastipyöriä ja sähköpyöriä, joita saa lainata maksutta muutaman vuorokauden ajaksi. Lastipyörälainaamon palveluita onkin käytetty ahkerasti ja kysyntää on riittänyt.

Aamupäivän alustusten jälkeen siirryttiin työryhmätyöskentelyyn ja jakaannuttiin luontoympäristön, kulttuuriympäristön ja sosiaalisen ympäristön työryhmiin. Työryhmän vetäjän johdatuksella ideoitiin sitä, millä tavoin osallisuutta voisi lisätä ympäristöluotsauksella. Vedin itse sosiaalisen ympäristön työryhmää, jossa oli innostunut ja puhelias tunnelma alusta alkaen. Jyväskyläläinen ympäristöluotsi Tuija kertoi luotsauskokemuksestaan, jossa hän vei uusia jyväskyläläisiä tutustumaan maaseudun elämään. Ulkomailta Jyväskylään muuttaneet naiset olivat toivoneet näkevänsä, miten maalla eletään, joten ympäristöluotsiretki tehtiin Korpilahdelle. Retken päätteeksi mentiin kahville ympäristöluotsin kotiin, jossa jaettiin kokemuksia eri maiden kodeista. Ympäristöluotsiretken osallistujille elämyksellisintä oli juuri suomalaiseen aivan tavalliseen kotiin tutustuminen, ja juuri tässä on ympäristöluotsauksen ydin. Omaa arkea voi katsoa toisin, kun niin vain malttaa tehdä. Ja toisaalta jollekin toiselle sama kokemus voikin olla eksoottista ja elämyksellistä.

Iltapäivällä, tehokkaan ideoinnin ja runsaan keskustelun jälkeen, kokoonnuimme taas koko porukalla kuuntelemaan ryhmien ideoita. Luontoympäristöryhmä esitti idean, että kansalaisopistot voisi ottaa mukaan ympäristöluotsaustoimintaan. Ympäristöluotsauksella voidaan myös auttaa tapahtumien järjestämisessä, eli ympäristöluotsauksella voisi koota tapahtumajärjestäjän muistilistan.

Luontoympäristöryhmä esittelemässä syntyneitä ideoitaan. Kuva: Sofia Heininen

Kulttuuriympäristöryhmällä oli Kylli-täti-tyyppinen esitys, jossa piirtämällä havainnollistettiin, miten ympäristöluotsauksella voidaan saada paikkojen kulttuuriperintöä esille. Työryhmän esimerkkinä oli vanha lehmipolku, johon liittyy erilaisia muistoja ja tarinoita eri-ikäisten ihmisten kautta. Lehmipolkuun liittyvät tarinat voidaan kerätä talteen ympäristöluotsauksella, ja tarinoista koostetaan kartta tai vaikkapa digisovellus. Kartan avulla kuka tahansa voi kulkea paikassa siihen liittyvien tarinoiden kautta ja oppia paikan historiasta ja merkityksestä erilaisille ihmisille.

Kulttuuriympäristöryhmä ideoi paikkojen tarinallistamista. Kuva: Sofia Heininen

Sosiaalisen ympäristön ryhmä esitteli ideanaan uteliaisuuden tuomisen uudelleen hyveeksi: positiivisella uteliaisuudella voidaan auttaa uuteen paikkaan muuttavan ihmisen pääsemistä osaksi yhteisöä, kun otetaan esimerkiksi kyläilyt ja tervetulokäynnit uudelleen osaksi arkeamme. Tässä voisi auttaa yhteisöluotsi, joka olisi vaikkapa kerrostalon, kaupunginosan tai kylän yhteisöllisyyttä lisäävä henkilö. Toisena ideana ryhmässä oli jalkautuminen sosiaalisiin epäpaikkoihin, joihin ei yleensä ole kaikilla pääsyä, kuten työpaikkojen kahvihuoneisiin tai taukotiloihin. Ryhmässä tuli esille myös niin kutsutun äijäluotsin tarve, eli luotsaustoimintaa voisi tehdä myös vaikka kalaretken merkeissä, kuten oli tehty Tampereella.

Sosiaalisen ympäristön ryhmä, kuva: Sofia Heininen

 

Yhteisessä loppukeskustelussa esille nousi se, miten ympäristöluotsauksella voidaan puhkoa erilaisia kuplia ja tuoda näin lisää yhteisöllisyyttä. Päivän lopuksi todettiin, että tällaisia valtakunnallisia tapaamisia tarvitaan ja niistä saadaan paljon ideoita ympäristöluotsina toimimiseen. MSL:n kulttuurijohtaja Helka Ketonen esittikin loppupuheenvuorossaan haasteen Tampereelta käsin työskentelevällä valtakunnalliselle kulttuuriluotsikoordinaattorille Marko Nousiaiselle ja Tampereen kulttuuriluotsikoordinaattorille Katri Leppisaarelle: ensi syksynä voisimme kokoontua Tampereelle. Tampereen väki otti haasteen vastaan, joten siellä kokoontunemme sitten vuoden päästä!