Ajankohtaista

Paikan tuntu taiteilijan silmin

Kalanmaha. Kuva Maritta Nurmi

Kalanmaha. Kuva Maritta Nurmi

 

Kysyimme Paikan tuntu -hankkeen tekijöiltä heidän kokemuksiaan kolmen vuoden ajalta. Kysymykset ovat kaikille psallistujille samat. Aiemmin tässä blogissa on kerrottu taiteilija, kuraattori Päivi Raivion kokemuksista. Nyt ovat vuorossa taiteilija Maritta Nurmen vastaukset.

 

1. Paras onnistumisesi

Varmaan se oli koko prosessi, mun eka oikea yhteisöllinen teokseni. Hieno kokemus tehdä töitä yhdessä.

2. Mikä jatkuu, mitä jää elämään?

Olen saanut yhteydenottoja lukuisilta opettajilta, ihan tuntemattomiltakin kotisivujeni kautta. He kyselevät josko saavat jatkaa Kalanmahaa oppilaittensa kanssa. Konsepti sopii ilmeisen hyvin koulujen projektiluontoisiin tehtäviin.

Rauman Freinetkoulu halusi haastaa kaikki Rauman koulut jatkamaan Kalanmahaa ensi vuonna siten että tietyt luokat puhdistaisivat Rauman saarille syksyn ja talven aikana kertyneet roskat ennen lintujen pesintää. Minä suunnittelisin isot kalat joihin roinat laitettaisiin lajittelun jälkeen. Kalat toimisivat täytön jälkeen julkisena taideteoksena. Freinet koulu laittoi ehdotuksen Ålandsbankenin Itämerihaasteeseen. Parhailla ehdotuksilla on mahdollisuus saada sieltä rahoitusta.

Itse harkitsen yhteisöllisesti valmistettujen kalojen jatkokäyttöä jossain muussa teoksessa.

3. Minkä tekisit toisin, vinkki seuraaville?

Kokosin yhteisöllisesti valmistetuista kaloista kaksi Kalanmaha – teosta, toisen Kylmäpihlajaan, toisen Rauman keskustaan.
Arvioin työn määrän väärin, sitä oli aivan valtavasti kun myös tehtiin Rauman sukeltajien kanssa Reksaaren edustan puhdistus ja vielä suunnittelin ekokassin Hellapuun kanssa. Kun tarkoitus oli että teen 2 kuukauden aikana yhden kuun työt, taisinkin tehdä kolmen. Työ oli kyllä kivaa ja opin paljon, mutta ilman Selinan (Selina Rainio oli harjoittelijamme kesän 2016 tapahtumissa Raumalla) apua en ehkä olisi saanut projektiani tehtyä tai ainaskin olis menny hermot. Blogin pito jäi ihan retuperälle ajan puutteen vuoksi.

4. Miten toiminatakoseptin voisi siirtää muille paikkakunnille?

Kohdassa 2) kertomani jatkosuunnitelma sisältää ajatuksen, jonka mukaan isot kalat tehdään (raudasta esim) niin vahvoiksi, että ne voi laittaa kiertämään vaikka kaikkiin Suomen rannikon kaupunkeihin, yksi kaupunki haastaisi seuraavan ja kalat uisivat sinne.

5. Kerro jokin yleisön reaktio joka on jäänyt vahvasti mieleen

Kalanmahan missio koettiin sekä osallistujien että yleisön taholta todella tärkeäksi. Tarina saattaa olla Paikan Tuntu – kirjassakin, mutta kerron kuitenkin, koska se on kaikista liikuttavin. Ko osallistuja (Kirsi) valmisti kaksi kalaa. Kalojen mahassa oli muovia, joka roikkui myös suusta, niiden ‘nahka’ taas oli kääritty leveistä pitsinauhoista. Kirsi kertoi isänsä olleen kova kalamies, joka kantoi suurta huolta kalavesiensä muutoksesta; samentumisesta ja roskaantumisesta. Kun isä kuoli 2003 (luulen?), keräsi Kirsi adressinauhat talteen ja päätti käyttää niistä taideteoksen tekemiseen vielä joskus. Nyt hän muisti nauhat ja punoi niistä nahat kaloille. Valtava kunnia Kalanmahalle!

 


Kalanmaha on osa kolmivuotista Maaseudun Sivistysliiton Paikan tuntu -hanketta, josta on tehty nyt myös kirja. Paikan tuntu – Kohtaamisia unohdetuissa tiloissa kokoaa Maaseudun Sivistysliiton projektit vuosilta 2014-2016 kuvin ja äänin koettavaksi kollaasiksi ja sen voi ostaa mm. Maahenki-kustantamon verkkokaupasta.